Nikolai Pöysti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikolai Pöysti
Henkilötiedot
Syntynyt1898
Pietari
Kuollut1947 (48–49 vuotta)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti lähetyssaarnaaja
Puoliso Martta Finskas
Muut tiedot
Järjestö Helluntaiherätys

Nikolai Pöysti (1898 Pietari1947) oli suomalainen helluntailainen lähetystyöntekijä. Pöysti toimi lähetyssaarnaajana erityisesti venäläisten parisssa Mantšuriassa. Pöysti oli avainhenkilö Suomen Vapaan Ulkolähetyksen perustamisessa.[1]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöystin isä oli ruotsalainen ja äiti venäläinen. Pöysti tuli uskoon 15-vuotiaana ja liittyi metodistikirkkoon. Vuonna 1916 hän avioitui Martta Finskaksen kanssa Viipurissa. Vuonna 1926 Pöysti liittyi Helsingin Filadelfia-seurakuntaan.[2]

Vallankumouksen jälkeen Pöystit siirtyivät Venäjälle ja tekivät hengellistä työtä ensin Leningradissa ja sitten Siperiassa. Vuonna 1923 he aloittivat työn venäläisten parissa Mantšuriassa, jossa Pöysti koki Pyhän Hengen kasteen. Vuonna 1926 Pöysti palasi Suomeen ja aloitti toimintansa Helsingin Filadelfia-seurakunnassa. Vuonna 1927 Pöysti ryhtyi edistämään lähetysasiaa, minkä seurauksena Filadelfia-seurakunnan piirissä perustettiin Suomen Vapaa Ulkolähetys r.y.. Yhdistyksen perustamisen jälkeen Pöysti kiersi ympäri Suomea edistämässä lähetysasiaa.[3]

Vuonna 1931 Martta ja Nikolai Pöysti jatkoivat aikaisemmin tekemäänsä työtä venäläisten pakolaisten parissa. Pöystit perustivat seurakunnan Harbiniin ja aloittivat raamattukoulun. Pöystit jatkoivat toimintaa Kiinassa kesän 1935 loppuun ja avasivat vielä työn venäläisten parissa Shanghaissa. Tämän jälkeen Pöystit matkustivat Yhdysvaltoihin ja asettuivat sinne pysyvästi.[4]

  • Ahonen, Lauri K.: Suomen helluntaiherätyksen historia. (Vapaan teologisen seuran julkaisuja) Hämeenlinna: Päivä, 1994. ISBN 951-622-603-5
  • Hilpinen, Eeva: Lähetystyön monet kasvot - Manifold Missions. (Suomen Vapaa Ulkolähetys 70 vuotta) Vantaa: RV-Kirjat, 1997. ISBN 952-90-9294-6
  1. Hilpinen 1997, s. 6
  2. Ahonen 1994, s. 177
  3. Ahonen 1994, s. 178-181
  4. Ahonen 1994, s. 218