Nikolai Nikitin
Nikolai Nikolajevitš Nikitin (ven. Никола́й Никола́евич Ники́тин; 8. elokuuta (J: 27. heinäkuuta) 1895 Pietari – 26. maaliskuuta 1963 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Nikolai Nikitin syntyi rautatievirkailijan perheeseen. Hän opiskeli Pietarin yliopistossa ja palveli vuosina 1918–1922 puna-armeijassa. Hän liittyi 1921 pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään.
Nikitinin varhaiset 1920-luvun kertomukset kuvaavat Venäjän vallankumouksen aikaisia tapahtumia epäpoliittisesti ja muodoltaan kokeilevasti. Muiden Serapion-veljeksien tavoin hänen teoksensa joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi. Ajan mittaan kirjailija sopeutui sosialistisen realismin vaatimuksiin. Romaani Eto bylo v Kokande (”Tapahtui Kokandissa”, 1939) kuvaa neuvostovallan pystyttämistä Uzbekistaniin, ”Pohjolan Auroran” (Severnaja Avrora, 1950) aiheena on Pohjois-Venäjän interventio vuosina 1918–1919. Jälkimmäinen teos sai Stalin-palkinnon vuonna 1951.
Nikitin oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsen ja Zvezda-kirjallisuuslehden toimituskunnan jäsen sekä Leningradin kaupunkineuvoston edustaja. Hänet palkittiin Työn punaisen lipun kunniamerkillä. Kirjailijan kotitalon seinässä (Mohovaja 28, Pietari) on muistolaatta.
Suomennettuja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pohjolan Aurora. Suom. Anni Aalto. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n kustannusliike, 1953.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 526-527. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3
- Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 100–102. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6
