Nikolai Gustav Roediger
Nikolai Gustav Roediger (11. heinäkuuta 1848 Novgorod – 1919 Pietari) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraaliluutnantti ja suomalainen aatelinen.[1]
Roedigerin vanhemmat olivat kenraaliluutnantti Filip Fredrik Roediger ja Elisabet Charlotta von Schulmann ja puoliso vuodesta 1879 Nadeshda Ivanova. Roedigerin veli Alexander oli jalkaväenkenraali, joka toimi Venäjän sotaministerinä. Nikolai Gustav Roediger tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1860, josta hänet siirrettiin 1866 Pietariin H.M. Keisarin paašikouluun. Sieltä 1867 valmistuttuaan hänet määrättiin vänrikkinä palvelukseen Henkivartioväen Semenovskojen rykmenttiin. Roediger ylennettiin aliluutnantiksi 1870, luutnantiksi 1873 ja alikapteeniksi 1877. Hän osallistui rykmentissään Turkin sotaan 1877–1878. Kapteeniksi Roediger ylennettiin 1883 ja everstiksi 1889. Vuonna 1890 hänet määrättiin komentajaksi 41. jalkaväen reservipataljoonaan, josta hän muodosti 168. Ostrogozkin reservijalkaväkirykmentin. Sen komentajaksi hänet nimitettiin huhtikuussa 1891.[1]
Vuonna 1892 Roediger siirrettiin komentajaksi 188. Baturinin reservijalkaväkirykmenttiin, mistä hänet siirrettiin vuonna 1898 ensin 175. Baturinin jalkaväkirykmentin komentajaksi ja sitten 47. Ukrainan, H.K.K. suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitšin jalkaväkirykmentin komentajaksi. Kenraalimajuriksi Roediger ylennettiin 1900 ja määrättiin 3. jalkaväkidivisioonan 2. prikaatin komentajaksi. Vuonna 1902 hänet nimitettiin pääesikunnan sotilaslääkintäkomitean johtajaksi, kenraaliluutnantiksi hän yleni 1906. Roediger sai eron sotapalveluksesta lokakuussa 1908.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Nikolai Gustav Roediger Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 13.4.2020)