Nikolai Dikov

Nikolai Nikolajevitš Dikov (ven. Николай Николаевич Диков, 17. maaliskuuta 1925 Sumy, Ukraina – 1996) oli venäläinen arkeologi, joka tutki erityisesti Venäjän Kaukoitää. Hän johti 1960–1995 Venäjän tiedeakatemian Magadanin historian, arkeologian ja etnografian tutkimusosastoa.

Nuoruus ja opiskelu

Dikov syntyi 1925 papin perheeseen Ukrainassa. Hänen vanhempansa kuolivat 1930-luvun nälänhädän aikana, ja hänen tätinsä kasvatti hänet Leningradissa. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 Dikov evakuoitiin Leningradista Novosibirskin alueelle.

Dikov aloitti sotilaspalveluksensa jälkeen opiskelut Moskovan valtionyliopistossa, mutta hän siirtyi sieltä Leningradin valtionyliopistoon, jossa hän erikoistui arkeologiaan. Dikov valmistui Leningradin valtionyliopistosta 1949. Hänen pronssiaikaa käsittelevä väitöskirjansa valmistui 1953 ja julkaistiin 1958.

Tutkimustyö

Dikov työskenteli valmistumisensa jälkeen kaksi vuotta Neuvostoliiton tiedeakatemian Siperian osaston arkeologian laitoksessa. Venäjän Kaukoidässä hän aloitti tutkimustyönsä vuonna 1955. Hän tutki muun muassa Tšukotkaa, Kamtšatkan niemimaata ja Kolymaa. Dikov löysi vuonna 1975 Wrangelinsaaren etelärannikolta muinaisen asuinpaikan Tšortov ovragin (Чёртов овраг).

Dikov oli vuodet 1958–1973 Tšukotkan arkeologiaa, historiaa ja etnografiaa käsittelevän Notes of Chukotka Local Museum -lehden tieteellinen toimittaja. Vuodet 1960-1995 hän oli Venäjän tiedeakatemiassa Magadanissa historian, arkeologian ja etnografian tutkimusosaston johtaja.

Dikov julkaisi yhdeksän monografiaa ja yli 170 artikkelia. Lisäksi hän ohjasi monia opiskelijoita. Dikov teki tiiviisti yhteistyötä vaimonsa Tamara Dikovan kanssa vuodesta 1962 tämän kuolemaan saakka.

Lähteet

• Mark Nuttall (toim.): Encyclopedia of the Arctic. New York, NY: Routledge, 2005. ISBN 1-57958-436-5 Google-kirjat (viitattu 27.12.2016).