Nikki Sudden

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikki Sudden
Nikki Sudden
Nikki Sudden
Henkilötiedot
Koko nimi Adrian Nicholas Godfrey
Syntynyt19. heinäkuuta 1956
Lontoo, Iso-Britannia
Kuollut26. maaliskuuta 2006 (49 vuotta)
New York, Yhdysvallat
Ammatti muusikko, musiikkitoimittaja
Muusikko
Taiteilijanimi Nikki Sudden
Aktiivisena 1977–2006
Tyylilajit post-punk, punk rock, alternative rock, rock and roll, elokuvamusiikki
Soittimet kitara
Yhtyeet Swell Maps, The Jacobites
Levy-yhtiöt Creation Records, Rough Trade, Glitterhouse Records, Secretly Canadian
Aiheesta muualla
Kotisivut

Nikki Sudden (oik. Adrian Nicholas Godfrey; 19. heinäkuuta 1956 Lontoo26. maaliskuuta 2006 New York) oli englantilainen laulaja-lauluntekijä ja kitaristi. Hän aloitti uransa englantilaisen Swell Maps -punkyhtyeen laulajana mutta siirtyi soolouralle. Hän teki myös yhteistyötä R.E.M.-yhtyeen sekä australialaisen Rowland S. Howardin kanssa. Hän sävelsi myös elokuvamusiikkia, esimerkiksi Mika Kaurismäen ja Wim Wendersin elokuviin.[1]

Hän äänitti ahkerasti, julkaisi albumeja ja singlejä pienillä levymerkeillä – ja loi taakseen lähes 30 albumin katalogin sekä soolona että Jacobitesin ja Swell Mapsin kanssa.[1] Vaikka yksikään Suddenin albumeista ei saavuttanut suurta yleisöä, hän pysyi kulttisuosikkina koko uransa ajan.[2]

Nikki Sudden, oikealta nimeltään Adrian Nicholas Godfrey syntyi 19. heinäkuuta 1956 Lontoossa Englannissa. Hän innostui jo teini-iässä rockmusiikista. Suddenin musiikillisia innoittajia olivat artistit kuten T. Rex, The Rolling Stones, The Faces, Bob Dylan ja Johnny Thunders. Vuonna 1976 nähtyään Sex Pistolsin konsertin ja innostuttuaan punkin ”tee se itse” -asenteesta Nikki päätti perustaa oman punk-yhtyeen. Swell Maps -yhtyeessä soitti rumpuja hänen veljensä Epic Soundtracks (oikea nimi Kevin Godfrey).[1]

Swell Maps -yhtye julkaisi vuonna 1978 itse äänitetyn omakustannesinglen ”Read About Seymour”. Single oli yksi lyhyimmistä koskaan tehdyistä punk levyistä – Pituudeltaan 1 minuutti ja 27 sekuntia. BBC:n radiojuontaja John Peel ylisti singleä, soitti sitä toistuvasti radio-ohjelmissaan ja kutsui yhtyeen äänittämään kolme Peel Sessionsia.[1] Single nousi myöhemmin Ison-Britannian indie-listojen kärkeen ja myi 25 000 kappaletta.[3]

Swell Maps julkaisi urallaan neljä singleä ja kaksi albumia Rough Trade -levy-yhtiön kautta vuosina 1977–1980, kunnes hajosi.[1] Sudden aloitti sitten soolouransa tehden kaksi albumia, Waiting On Egypt ja The Bible Belt, ennen kuin liittyi entisen Dogs D’Amour -yhtyeen entisen kitaristin Dave Kusworthin seuraan. He perustivat yhdessä The Jacobites -duon vuonna 1983 ja julkaisivat pian kaksi albumia, Jacobites ja Robespierre's Velvet Basement, joista jälkimmäistä pidetään yleisesti yhtenä hänen parhaista levyistä. Kun Jacobites hajosi vuonna 1986, Sudden palasi soolouralle. Hän solmi levytyssopimuksen Creation Recordsin kanssa ja julkaisi Kiss You Kidnapped Charabanc -albumin yhdessä australialaisen post-punk legendan Rowland S. Howardin kanssa.[2] Rowland tunnettiin parhaiten Nick Caven johtaman The Birthday Party -yhtyeen soolokitaristina. Nikki Suddenin veli Epic Soundtracks soitti rumpuja myös Rowlandin johtamassa These Immortal Souls -projektissa.

Sudden ei koskaan saavuttanut merkittävää suosiota, mutta etenkin Yhdysvalloissa muusikkokolleegat arvostivat häntä. Etenkin Swell Maps sai julkista tunnustusta Sonic Youthin ja The Replacementsin kaltaisilta yhtyeiltä, ja Nikki Suddenia pidettiin post punkin pioneerina.[1] 1990-luvun alussa R.E.M halusi tehdä yhteistyötä hänen kanssa. Vuonna 1990 Sudden oli Athensissa Georgiassa, missä studiosessiot R.E.M -yhtyeen Peter Buckin, Mike Millsin ja Bill Berryn kanssa muotoutuivat albumiksi The Jewel Thief.[1][4]

Dave Kusworth ja Sudden kokosivat Jacobites-duon uudelleen vuonna 1993, ja he julkaisivat kolme albumia: Howling Good Times (1993), Old Scarlett (1995) ja God Save Us Poor Sinners (1998). Vuonna 1995 Chicagossa järjestetyt sessiot The Chamber Stringsin kanssa johtivat Suddenin seitsemännen sooloalbumin Seven Lives Laterin julkaisuun. Vaikka suuri yleisö ei ymmärtänyt hänen musiikkiaan, useat tunnetut muusikot jatkoivat ilmestymistä hänen albumeilleen, esimerkiksi Wilco-yhtyeen Jeff Tweedy oli mukana vuoden 1999 Red Brocade -albumilla.[2] Kun Sudden äänitti yhdeksännen sooloalbuminsa Treasure Island kesällä 2002 levyllä vierailivat muun muassa Mick Taylor (Rolling Stones) Ian McLagan (Small Faces, Faces) ja Darrell Bath (Dogs D’Amour, Ian Hunter).[1]

2000-luvulle tultaessa Sudden jatkoi laajaa kiertue-elämää soittaen noin 100 keikkaa vuodessa. Hän alkoi myös laajentaa ilmaisuaan elokuvamusiikin säveltämiseen. Nikki Sudden sävelsi musiikkia Wim Wendersin elokuvaan Egoshooter (2004), jossa hän esitti myös katusoittajaa.[4] Hän sävelsi elokuvamusiikin myös suomalaisen elokuvaohjaajan Mika Kaurismäen draamaelokuvaan Honey Baby (2005) ja myös Eva Aridjisin elokuvaan The Favor (2006) sekä Matthew Noursen elokuvaan The Pacific and Eddy (2006) [4] Elämänsä loppuaikoina Nikki Sudden kirjoitti historiikkia Richmondissa Lontoossa sijaitsevasta Wick-kartanosta. Rakennuksessa on studio, jossa on äänitetty useita legendaarisia rock-albumeja ja Wick-kartano oli aikanaan Rolling Stonesin kitaristin Ron Woodin koti. Wick on nykyisin The Who -yhtyeen kitaristin Pete Townshendin omistuksessa.[1] Kirja ei koskaan valmistunut Suddenin yllättävän kuoleman johdosta.

Nikki Sudden kuoli sydänkohtaukseen keikkamatkalla 26. maaliskuuta 2006 New Yorkissa Yhdysvalloissa.[5][1] Kuoleman jälkeen häneltä on julkaistu useita kokoelmalevyjä ja muita tallenteita.

  • A Trip to Marineville (1979)
  • Jane from Occupied Europe (1980)
  • "Read About Seymour" (1977)
  • "Dresden Style" (1978)
  • "Real Shocks" (1979)
  • "Let's Build a Car" (1979)

The Jacobites

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jacobites (1984)
  • Robespierre's Velvet Basement (1985)
  • Lost in a Sea of Scarves (1985)
  • Texas (1986)
  • Dead Men Tell No Tales (1988)
  • Howling Good Times (1993)
  • Old Scarlett (1995)
  • God Save Us Poor Sinners (1998)

Nikki Sudden & Rowland S. Howard

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kiss You Kidnapped Charabanc (1987)
  • Waiting on Egypt (1982)
  • The Bible Belt (1983)
  • Crown of Thorns (1988)
  • Groove (1989)
  • The Jewel Thief [yhdessä R.E.M - yhtyeen kanssa, 1991)
  • Seven Lives Later (1996)
  • From the Warwick Road to the Banks of the Nile (1997)
  • Egyptian Roads (1997)
  • Red Brocade (1999)
  • Treasure Island (2004)
  • The Truth Doesn't Matter (2006)
  • Golden Vanity (2009)
  1. a b c d e f g h i j Cartwright, Garth: Nikki Sudden obituary 3.4.2006. The Guardian. Viitattu 18.10.2024.
  2. a b c Erlewine, Stephen Thomas: Nikki Sudden Biography All Music. Viitattu 18.10.2024.
  3. Shoenfelt, Phil: In Memoriam - Nikki Sudden - 1956-2006 31.3.2006. Phil Shoenfelt & Southern Cross Website. Viitattu 18.10.2024.
  4. a b c It’s only rock’n’roll, but the cult figure really likes it 02.03.2004. Ekathimerini. Viitattu 18.10.2024.
  5. Martin, Douglas: Nikki Sudden, Punk rocker, dies at 49 29.3.2006. The New York Times. Viitattu 18. 10. 2024.