Niittyhirvenputki
Niittyhirvenputki | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Apiales |
Heimo: | Sarjakukkaiskasvit Apiaceae |
Suku: | Hirvenputket Seseli |
Laji: | libanotis |
Kaksiosainen nimi | |
Seseli libanotis |
|
Katso myös | |
Niittyhirvenputki Wikispeciesissä |
Niittyhirvenputki eli hirvenputki (Seseli libanotis) on kaksivuotinen tai monivuotinen, valkokukkainen sarjakukkaiskasvi.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niittyhirvenputki kasvaa 40–120 cm pitkäksi. Koko kasvi on karvainen. Varsi on ontto, mutta nivelkohdilta täyteläinen. Lehdet ovat varressa kierteisesti ja niiden kannat ovat tuppimaisia. Lehtilapa on kapean pitkulainen, hyvin hienoliuskainen ja yksi- tai kaksikertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat parihalkoisia. Kukinto on kerrannaissarja. Kukan pää- ja pikkusarjat ovat suojuksellisia, suojuksen lehdet ovat kapeita. Pikkusarjoja on 30–40 kappaletta. Kukan teriö ja verhiö ovat viisilehtisiä. Selkäpuolelta karvaiset terälehdet ovat valkoisia tai joskus hieman punertavia. Hedelmä on 2,5–4 mm pitkä, litteähkö, leveän sukkulamainen paksuharjuinen ja karvainen.[2][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niittyhirvenputkea ja sen alalajeja tavataan laajalla alueella lähinnä Euraasiassa. Päälevinneisyysalue ulottuu Saksasta ja Pohjois-Balkanilta Keski-Siperiaan saakka. Satunnaisemmin lajia kasvaa Euroopassa Pohjois-Espanjasta, Ranskasta ja Etelä-Italiasta Etelä-Englantiin ja Skandinavian eteläosiin saakka. Aasiassa lajia tavataan satunnaisesti paikoin Keski-Aasiassa, Itä- ja Pohjois-Siperiassa, Japanissa sekä Kiinassa. Lajia tavataan myös Pohjois-Afrikassa Marokossa.[4]
Suomessa niittyhirvenputkea tavataan yleisimmin Ahvenanmaalla, sekä mantereella Varsinais-Suomessa. Uudeltamaalta laji on kadonnut.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niittyhirvenputki kasvaa kuivilla niittytöyräillä ja pellonpientareilla. Laji on kalkinsuosija.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 319.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 313, 319.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 434.
- ↑ Den virtuella floran: Säfferot (myös levinneisyyskartat) Viitattu 7.2.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: (Niitty)hirvenputken levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 7.2.2013.