Niitty-yökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niitty-yökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Cerapteryx
Laji: graminis
Kaksiosainen nimi

Cerapteryx graminis
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Niitty-yökkönen Wikispeciesissä
  Niitty-yökkönen Commonsissa

Niitty-yökkönen (Cerapteryx graminis) on yökkösten heimoon kuuluva perhoslaji. Sen toukka eli niittymato tunnetaan pelloille ja nurmikoille haittaa aiheuttavana tuhohyönteisenä.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niitty yökkösen siipien kärkiväli on n. 25–35 mm ja niiden pohjaväri vaihtelee. Lajin kuitenkin tunnistaa helposti vaaleasta pitkittäisviirusta, joka kulkee siiven takanurkasta etusiiven tyveen. Niitty-yökkösen naaras on koirasta isompi, ja molemmilla siipien pohjaväri vaihtelee harmaasta tai vaaleanruskeasta tummanpunaruskeaan.[2][3]

Toukka on 3–4 senttiä pitkä ja väriltään aluksi vaaleanruskea ja vanhempana tummanruskea. Toukan ruumiissa on seitsemän vaaleaa, kellanharmaata pitkittäisjuovaa ja sen alapuoli on kellahtava.

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleinen koko Suomessa. Lentää heinä- ja elokuussa.[4]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhoset viihtyvät heinä-elokuun iltoina esimerkiksi katulamppujen läheisyydessä. Laji on levinnyt ympäri Suomea ja perhonen on aktiivinen myös päiväsaikaan. Niitty-yökkösen toukat vahingoittavat merkittävästi heinänurmia. Ne saattavat jopa kaluta kokonaisen heinäpellon paljaaksi. Niitä torjuttiin muun muassa kaivamalla jyrkkäreunaisia ojia niityille. Nykyisillä viljelymenetelmillä ne eivät enää pääse aiheuttamaan suurta haittaa pelloille, vaikka ovatkin hyvin yleisiä Suomessa.

Talvehtiminen tapahtuu munana heinämättäässä.

Toukan ravintokasveja ovat nurmilauha (Deschampsia cespitosa), metsälauha (Deschampsia flexuosa) sekä erilaiset nadat (Festuca sp.).[5]