Niiralan rautatieasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niirala
Perustiedot
Lyhenne Nrl
Rataosa Niirala-raja–Säkäniemi
Ratakilometri 555+846
Sijainti 62°10′29″N, 030°36′01″E
Osoite Rajantie, 82675 Niirala
Kunta Tohmajärvi
Valtio Suomi
Etäisyydet Niirala-raja 1,8 km
Tohmajärven rautatieasema 15,9 km
Avattu 1. joulukuuta 1948
Lakkautettu
 • henkilöliikenne  1. kesäkuuta 1987
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR Transpoint
Kansainvälinen yhdysliikenne Venäjälle
Tavaraliikenne kansainvälinen liikenne
Ratapiha
Raiteisto 15
Km   Lyh. Liikennepaikat
 Joensuuhun
32,7 Sä Säkäniemi  Kouvolaan
32,5 Valtatie 6:n alitus
31,9 Lho Lapinaho
29,9 Vso Valkeasuo (ent. Onkamo)
26,2 Rou Rouanaho
20,0 Murto
17,9 Seututien 486 tasoristeys
17,7 Toh Tohmajärvi
15,1 Lhv Lahdenvaara
13,4 Mm Marjomäki
10,4 Uvä Uusi-Värtsilä
6,3 Kri Kaurila
4,8 Ok Okkula
2,2 Seututien 500 ylitys
1,8 Nrl Niirala
0,0 Nrlr Niirala-raja
Merkkien selitykset

Niiralan rautatieasema (lyh. Nrl) on Tohmajärvellä sijaitseva rautatieliikennepaikka, joka toimii tavaraliikenteen raja-asemana rataosalla Niirala-raja–Säkäniemi[1] entisessä Värtsilän kunnassa. Asema on lyhyen rataosansa merkittävin asema ja yksi Suomen neljästä Venäjälle liikennettä välittävästä rautatien raja-asemasta.

Niiralan ratakilometri on Helsingistä Elisenvaaran kautta lukien 555+846.[1] Ennen vuotta 1955 aseman ratakilometrit olivat 555+700 ja 556+125, joilla sijaitsivat Niiralan pysäkki ja seisake.[2]

Rautatieaseman lähellä sijaitsee Niirala-rajan liikennepaikka (lyh. Nrlr, ratakm 554+080).[1]

Aseman historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseman perustaminen ja kehittyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatie Niiralasta Joensuuhun on alkuperäistä Karjalan rataa. Niiralan kohdalla ei ollut liikennepaikkaa ennen toista maailmansotaa. Lähimmät asemat olivat idässä Värtsilä ja lännessä Kaurila.

Niiralan rautatieasema perustettiin vuonna 1948 Värtsilän aseman jäätyä sotien seurauksena Neuvostoliiton puolelle viimeiseksi seisakkeeksi Suomen puolella. Seisakkeelle tuli miehitys vuonna 1953 ja se ylennettiin asemaksi vuonna 1955. Neuvostoliittoon suuntautuvan yhdysliikenteen tavara-asema Niiralasta tuli vuonna 1956. Nykyinen asemarakennus valmistui vuonna 1960.[3]

Matkustajaliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niiralan asemalle liikennöitiin matkustajajunilla avaamisesta vuodesta 1948 vuoteen 1987.[3] Aluksi liikennöitiin höyryveturien vetämillä vaunujunilla, mutta vuonna 1956 liikenteen hoito siirtyi Dm7-kiskoautoille, joilla liikennöitiin matkustajaliikenteen loppuun asti.[4] Lättähattuliikenteen alkuaikoina junapareja Niiralaan / Niiralasta oli kuusi[5] vuorokaudessa.

Matkustajaliikenteen loppuaikoina vuoroja oli hyvin vähän. Arkisin Niiralaan liikennöi enää yksi junapari iltaisin ja viikoittainen vuoromäärä jäi kahdeksaantoista.[6] Säännöllinen matkustajaliikenne loppui 30. toukokuuta 1987, kun viimeinen lättäjuna saapui Niiralan asemalle kello 22.22.[7]

Asema nykyään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niirala on nykyään Venäjälle suuntautuvan tavaraliikenteen asema. Muu tavaraliikenne Niiralan radalla on vähäistä ja koostuu raakapuun kuljetuksista. Rataosa on sähköistämätön toisin kuin muut Venäjän rataverkkoon liittyvät rataosat. Tämä rajoite sekä liikennevirtojen kannalta muita raja-asemia epäedullisempi sijainti vaikuttavat siihen, että Niiralan kautta kulkenut tavaramäärä on vähäisin neljästä rautateiden raja-asemasta[8]. Ratahallintokeskus ei vuoden 2009 kehittämissuunnitelmassaan nähnyt muita kehitystarpeita Niiralan suhteen kuin liikenteenohjausjärjestelmän parantamisen. Laajennuksille tai sähköistykselle ei nähty tarvetta[9].

Vuonna 2013 Niiralan asemalla toimii jatkuvasti paikalla olevana päivystävänä vaihtoveturina Dv12- tai Dr14-veturi. Liikenne Suomen suuntaan hoidetaan Dv12:n lisäksi Dr16-tyyppisillä vetureilla.[10] Venäläinen kalusto liikennöi ratapihalle asti Suomen puolelle.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Rautateiden verkkoselostus 2024 (PDF) (s. 84) Väylävirasto. Viitattu 20.1.2024.
  2. ↑ Niirala vaunut.org. Viitattu 20.1.2024.
  3. ↑ a b Jussi Iltanen: Radan varrella, Suomen rautatieliikennepaikat, s. 330. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3
  4. ↑ Kimmo Pyrhönen: Lättähattu, kiskoauton tarina, s. 4. Kustantaja Laaksonen, 2005. ISBN 951-98475-8-8
  5. ↑ Kimmo Pyrhönen: Lättähattu, kiskoauton tarina. Aikataulu Joensuu–Niirala–Joensuu 2.6.1957, s. 41. Kustantaja Laaksonen, 2005. ISBN 951-98475-8-8
  6. ↑ Kimmo Pyrhönen: Lättähattu, kiskoauton tarina. Aikataulu Joensuu–Niirala–Joensuu 2.6.1957, s. 101. Kustantaja Laaksonen, 2005. ISBN 951-98475-8-8
  7. ↑ Kimmo Pyrhönen: Lättähattu, kiskoauton tarina. Aikataulu Joensuu–Niirala–Joensuu 2.6.1957, s. 103. Kustantaja Laaksonen, 2005. ISBN 951-98475-8-8
  8. ↑ Bruttotonnit rataosittain vuonna 2012 (pdf) 2012. Liikennevirasto. Viitattu 6.11.2013.[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Tavaraliikenteen ratapihojen kehittämistarpeet (pdf) 2009. Liikennevirasto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 6.11.2013.
  10. ↑ Vesa-Matti Turunen: Dr16-vetoinen juna T4747 (jpg) vaunut.org. 30.3.2012. Viitattu 6.11.2013.
  11. ↑ Jukka Tölkkö: 2M62-veturi lähdössä Venäjälle (jpg) vaunut.org. 7.8.2012. Viitattu 6.11.2013.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Niiralan_rautatieasema&oldid=22126343”