Niilo Saarinen (alus)

Pelastusristeilijä Niilo Saarinen vuonna 2016 Raahessa.

Pelastusristeilijä Niilo Saarinen on kapteeni Niilo Saarisen mukaan nimetty pelastusristeilijä.

Alus on teräsrunkoinen, jääkeulalla ja niin sanotulla risteilijänperällä varustettu ja sen alkuperäinen koneteho oli 320 hevosvoimaa.

Kapteeni Saarisen jäätyä eläkkeelle valmistui seuraavana vuonna Haminan telakalla Kotkaa varten uusi teräsrunkoinen pelastusristeilijä, joka sai hänen nimensä. Se oli ensimmäinen jäätä murtava pelastusalus ja sillä ajettiinkin runsaasti kelirikkoajoa Haapasaareen. Aluksessa on myös alusta alkaen ollut keulakannelle sijoitettu kiinteä vesitykki jolle voimaa antaa 8000 litran minuuttitehoinen palopumppu. Varustukseen kuuluu myös mastoon liitetyt sumusuuttimet, joiden luoman suojaverhon turvin alus voi mennä aivan kiinni palavaan laivaan. Varustusta tarvittiin vuonna 1963 kun Rankin saarella syttyi tulipalo sotilaskotirakennuksessa: Niilo Saarinen toi paikalle sammuttajia ja tuki sammutustyötä vesitykkinsä avulla. Alus vapautui Kotkasta vuonna 1968 kun pelastusristeilijä Wilhelm Wahlforss valmistui.

Saarinen siirtyi vuonna 1968 aluksi Tornioon, mutta osoittauduttuaan liian suureksi Tornion ahtaille vesille sen uudeksi sijoituspaikaksi tuli Raahe. Alus katsastettiin jo varhain kotimaanliikenteen lastilaivaksi ja hinaajaksi, ja sitä on pidetty liikenteessä ympärivuotisesti. Sitä on toisinaan käytetty myös saaristoristeilyaluksena. Lisäksi alus on jo Raaheen tulostaan asti toiminut lisähinaajana Rautaruukin satamassa. Sen työparina toimi ensin Rautaruukin hinaaja m/s Rautaluoto (Myöh. Jyry) ja nykyään Raahen Meriapu oy:n Isbjörn .

Aiheesta muualla

• Suomen Meripelastusseuran vuosijulkaisu 1961: Unto Lindqvist: "Pelastusristeilijä Niilo Saarinen laskettu vesille"
• Suomen meripelastusseura, PR Niilo Saarinen (Arkistoitu – Internet Archive)
• pv Merikokko (Arkistoitu – Internet Archive)