Niilo Mantere

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juhani Nikolai Merenheimo (sukunimi vuoteen 1906 Mecklin), käytti kirjailijanimeä Niilo Mantere (13. kesäkuuta 1870 Kuopio20. helmikuuta 1954 Pulkkila) oli rovasti ja runoilija.

Merenheimon vanhemmat olivat seppämestari Juho Niklas (Johan Nikolaus) Mecklin ja Anna Liisa Tuppurainen. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1893 ja suoritti teologian erotutkinnon Helsingin yliopistossa 1899.

Merenheimo oli Oulunsalon kappalaisena 1904–1911 ja Oulunsalon kirkkoherrana 1911–1950. Hän oli myös Limingan kansanopiston uskonnon opettajana 1906–1920 ja Pyrkijä-lehden toimituksen jäsenenä 1893–1900.

Merenheimo oli naimisissa vuosina 1895–1903 Katri Häggqvistin kanssa ja vuosina 1905–1914 Hilja Katri Mertasen kanssa. Hän jäi kummastakin liitosta leskeksi. Vuonna 1915 Merenheimo meni naimisiin Elsa Agneta Heikkisen kanssa.

Merenheimon runot ovat laadultaan ihanteellisia, aiheiltaan isänmaallis-uskonnollisia.[1]

  • Kevättuulahduksia, runokokoelma. Otava 1891
  • Elämän poluilla, runoelmia. Boman & Karlsson, Hämeenlinna 1902
  • Kotikuusta kuunnellessa, uusia runoelmia. Kansa, Helsinki 1907
  • Kohden kunnahia. Uusia hengellisiä lauluja ja runoelmia. H. W. Marjamaa, Oulu 1908
  • Hämyhetkiä. Uusia runoelmia. H. W. Marjamaa, Oulu 1909
  • Lauluja matkalta. Uusia runoelmia. H. W. Marjamaa, Oulu 1910
  • Valkea maa, uusia runoja. Karisto 1918
  • Juhlaruno Raahen seminaarin 25-vuotisjuhlaan 10.–11.6.1921. 1921
  • Juhlaruno Peräpohjolan kansanopiston 25-vuotisjuhlaan 31.10.1926. Tornio 1926
  • Juhlaruno Lotta Svärd-yhdistyksen Oulun piirin 10-vuotisjuhlaan Oulussa 28.2.1932. Oulu 1932
  1. Tietosanakirja 1909, osa 11, Hakusana: Merenheimo, Niilo Verkossa