Niilo Jämsä
Niilo Johannes Juhonpoika Jämsä (4. kesäkuuta 1895 Haukipudas – 4. huhtikuuta 1918 Lempäälä) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Kemilä-Jämsä ja Reeta Kristiina Kauppila.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jämsä työskenteli maanviljelijänä Haukiputaalla ja osallistui jääkäriliikkeen värvärinä liikkeen toimintaan ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 21. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jämsä saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) vänrikiksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, missä hän haavoittui pahasti 3. huhtikuuta 1918 johtamallaan partiomatkalla Kelhossa kansakoulun luona käydyssä kahakassa. Hän menehtyi saamiinsa vammoihin jo seuraavana päivänä Lempäälän kenttäsairaalassa. Hän oli kuollessaan naimaton ja kirjoilla Haukiputaalla. Hänet on haudattu Haukiputaan valkoisten sankarihautaan.[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen: Suomen jääkärit osa I, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.
- Suomen sotasurmat 1914–1922 © 2001- Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finlan.d
- Ragnar Nordström: Voitto tai kuolema. Jääkärieverstin elämä ja perintö. WSOY 1996. ISBN 951-0-21250-4.