Night Ride Home
Night Ride Home Joni Mitchell | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | 1989–1990 | |
Julkaistu | 1991 | |
Formaatti | CD-levy | |
Tuottaja(t) | Joni Mitchell, Larry Klein | |
Kesto | 51.32 | |
Levy-yhtiö | Geffen Records | |
Joni Mitchellin muut julkaisut | ||
Chalk Mark in a Rain Storm 1988 |
Night Ride Home 1991 |
Turbulent Indigo 1994 |
Night Ride Home on kanadalaisen laulaja-lauluntekijä Joni Mitchellin studioalbumi vuodelta 1991. Se sai hyvän vastaanoton sekä yleisöltä että kriitikoilta, ja sitä pidettiin valoisampana ja kuuntelijaystävällisempänä kuin sitä edeltänyttä Mitchellin 1980-luvun tuotantoa.[1]
Mitchell itse kiisti yrittäneensä tehdä levystä yleisönsuosikkia, vaan sanoi että sen duuripohjaiset melodiat ja paluu intiimimpiin aiheisiin vain kuvasivat hänen silloista onnellista mielentilaansa avioliitossa basisti-tuottaja Larry Kleinin kanssa.[1]
Levyn matkustusteemat muistuttavat Mitchellin vuoden 1976 albumia Hejira. Erikoisia kitaravirityksiä harrastava Mitchell sanoo käyttäneensä levyllä myös lähes samaa viritystä kuin Hejiralla.[1]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levyn kappaleista ”Cherokee Louise” kertoo Mitchellin lapsuudenystävästä Kanadan Saskatchewanissa, joka kärsi seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapsuutta ja keski-ikää tarkastelee myös laulu ”Come in from the Cold”. Kappale ”The Windfall (Everything For Nothing)” kertoo palvelijattaresta, joka yritti haastaa Mitchellin oikeuteen. Kappale ”Slouching Towards Bethlehem” perustuu W. B. Yeatsin runoon. Kuutamoisesta yöstä Havaijilla alkunsa saanut nimikappale ”Night Ride Home” oli alun perin nimeltään ’Fourth of July’, ja Mitchell esitti sitä jo edellisen albuminsa promootiokiertueella 1988. Mikään levyn kappaleista ei noussut listoille, mutta ”Come in from the Cold” sai melko paljon radiosoittoa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Albumin laulut ovat Joni Mitchellin käsialaa lukuun ottamatta Larry Kleinin sävellystä kappaleessa ”Nothing Can Be Done”.
Kappalelista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Night Ride Home – 3:21
- Passion Play (When All The Slaves Are Free) – 5:25
- Cherokee Louise – 4:32
- The Windfall (Everything for Nothing) – 5:15
- Slouching Towards Bethlehem – 6:54
- Come in from the Cold – 7:31
- Nothing Can Be Done – 4:53 (säv. Larry Klein, san. Joni Mitchell)
- The Only Joy in Town – 5:11
- Ray’s Dad's Cadillac – 4:33
- Two Grey Rooms – 3:57
Muusikot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Joni Mitchell: laulu, kitara, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet, Billatron raidalla 6, oboe raidalla 8, Omnichord raidalla 8
- Jeremy Lubbock: kapellimestari ja sovittaja
- Brenda Russell: taustalaulu raidalla 9
- David Baerwald: taustalaulu raidalla 7
- Michael Landau: kitara raidalla 10
- Bill Dillon: kitara raidoilla 2 ja 7; pedal steel -kitara raidalla 1
- Wayne Shorter: sopraanosaksofoni raidoilla 3 ja 9
- Larry Klein: basso ja lyömäsoittimet raidoilla 1, 2, 3, 5 ja 6; kitara raidalla 6; kosketinsoittimet raidalla 7
- Alex Acuña: lyömäsoittimet raidoilla 1, 2, 5, 6, 7 ja 8
- Vinnie Colaiuta: rummut raidoilla 4, 5, 6 ja 10; virvelirumpu raidalla 3
- Karen Peris: taustalaulu raidalla 3
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Gilbert, Matthew: Joni Mitchell comes in from the cold (Arkistoitu – Internet Archive), The Boston Globe 17.3.1991. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 23.12.2015.