Pettävä varjo
| Pettävä varjo | |
|---|---|
| The Thin Man | |
 |
|
| Ohjaaja | W. S. Van Dyke |
| Käsikirjoittaja |
Romaani: Dashiell Hammett Käsikirjoitus: Albert Hackett Frances Goodrich |
| Tuottaja | Hunt Stromberg |
| Säveltäjä | William Axt |
| Kuvaaja | James Wong Howe |
| Leikkaaja | Robert J. Kern (käännä suomeksi) |
| Tuotantosuunnittelija | Cedric Gibbons |
| Pääosat |
William Powell Myrna Loy |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Metro-Goldwyn-Mayer |
| Levittäjä |
Loews Cineplex Entertainment Netflix Fandango at Home |
| Ensi-ilta |
23. toukokuuta 1934 (US) 27. helmikuuta 1938 (FI) |
| Kesto | 93 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 226 408 USD |
| Seuraaja | Pettävän varjon seuraaja, 1936 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pettävä varjo, myös nimellä Nick ja pettävä varjo (The Thin Man) on W. S. Van Dyken ohjaama yhdysvaltalainen rikoskomedia vuodelta 1934. Sen pääosissa ovat William Powell ja Myrna Loy heidän toisessa yhteisessä elokuvassaan. Sivuosissa ovat muun muassa Maureen O'Sullivan ja Cesar Romero.
Pettävä varjo perustuu Dashiell Hammettin samannimiseen mysteeriromaaniin, joka ilmestyi 1934 vähän ennen itse elokuvaa. Tarina oletettavasti perustuu Hammettin pitkäaikaiseen suhteeseen näytelmäkirjailija Lillian Hellmaniinlähde?. Elokuvan käsikirjoituksen laativat Albert Hackett ja Frances Goodrich. Pettävä varjo sai ensi-iltansa kotimaassaan 23. toukokuuta vuonna 1934. Suomen teattereihin se tuli neljä vuotta myöhemmin 27. helmikuuta vuonna 1938. Metro-Goldwyn-Mayer tuotti elokuvan.
Pettävä varjo oli MGM:n kolmanneksi tuottoisin elokuva ilmestymisvuonnaan 1,5 miljoonan dollarin lipputuloillaan. Elokuva sai vuonna 1935 neljä Oscar-ehdokkuutta, muun muassa parhaan elokuvan kategoriassa.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]William Powell ja Myrna Loy näyttelevät elokuvassa aviopari Nick ja Nora Charlesia, jotka ratkovat rikoksia. Nick on kova juomaan ja eläkkeelle jäänyt etsivä ja vaimonsa Nora varakas perijätär. Heillä on koira, karkeakarvainen kettuterrieri Asta.
Eläkkeelle jäänyt ja alkoholisoitunut etsivä Nick pyydetään takaisin palvelukseen ystävänsä katoamisen takia. Ystävä Clyde Wynant on kadonnut mystisesti juuri kun hänen entinen tyttöystävänsä Julia Wolf on löydetty kuolleena. Wynantista tulee nopeasti pääepäilty, mutta hänen tyttärensä Dorothy ei usko isänsä syyllisyyteen. Nick löytää johtolankoja ja tapaus alkaa selvitä.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| William Powell | … | Nick Charles |
| Myrna Loy | … | Nora Charles |
| Skippy | … | Asta, Charlesien koira |
| Maureen O'Sullivan | … | Dorothy Wynant |
| Nat Pendleton | … | Luutnantti John Guild |
| Minna Gombell | … | Mimi Wynant Jorgenson |
| Porter Hall | … | Herbert MacCaulay |
| Henry Wadsworth | … | Tommy |
| William Henry | … | Gilbert Wynant |
| Harold Huber | … | Arthur Nunheim |
| Cesar Romero | … | Chris Jorgenson |
| Natalie Moorhead | … | Julia Wolf |
| Edward Ellis | … | Clyde Wynant |
| Edward Brophy | … | Joe Morelli |
| Vuosi | Kategoria | Kenelle |
| 1935 | Paras elokuva | Metro-Goldwyn-Mayer Hunt Stromberg |
| Paras miespääosa | William Powell | |
| Paras ohjaus | W. S. Van Dyke | |
| Paras sovitettu käsikirjoitus | Albert Hackett Frances Goodrich |
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettävän varjon kuvauksille annettiin aikaa 2-3 viikkoa; ohjaaja W. S. Van Dyke onnistui kuvaamaan elokuvan 12 päivässä (uudelleenotot toukokuussa). Kuvaukset alkoivat 9. huhtikuuta ja budjetti oli 231 000 dollaria. Elokuvan kohtauksia kuvattiin muun muassa Bidwell Mansionissa Kalifornian Chicossa, . Alun perin B-luokan elokuvana pidetty Pettävä varjo yllätti kaikki elokuvantekijät suurella menestyksellään: maailmanlaajuinen tuotto oli 1,5 miljoonaa dollaria ilmestymisvuonna.
Pettävä varjo sai ensi-iltansa toukokuussa 1934 vain viisi kuukautta itse kirjan julkaistamisen jälkeen, joka oli tammikuussa 1934.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai viisi jatko-osaa:
- Pettävän varjon seuraaja (1936)
- Pettävän varjon uudet seikkailut (1939)
- Pettävä varjo kummittelee (1941)
- Pettävä varjo voittaa pelin (1945)
- Pettävän varjon laulu (1947)
Vuonna 1997 Pettävä varjo valittiin "kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä" elokuvana säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.
Vuonna 2000 Yhdysvaltain elokuvainstituutti valitsi elokuvan kaikkien aikojen 32. hauskimmaksi elokuvaksi 100 hauskimman komedian joukkoon.
Vuonna 2002 kriitikko Roger Ebert lisäsi Pettävän varjon hänen Loistavat elokuvat -listaansa.[1] Ebert kehuu erityisesti William Powellin suoritusta sanoen, että Powell "sopii dialogiin kuin Fred Astaire tanssiin. Hänen suorituksensa on hyvin lystikäs ja vihjaileva, hyvin tietäväinen ja viaton samaan aikaan, että ei ole tuskin väliä mitä hän sanoo."[2]
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[3]
Sovitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettävä varjo sovitettiin radiokuunnelmaksi 8. kesäkuuta vuonna 1936 Lux Radio Theatern lähetykseen. William Powell ja Myrna Loy uusi roolinsa Nickinä ja Norana.
Uudelleenfilmatisointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukokuussa 2011 ilmoitettiin, että Johnny Depp tulee olemaan pääosassa Pettävän varjon uusintaversiossa, jonka tulee ohjaamaan Rob Marshall.[4]
Vaikuttajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1976 komediaelokuvassa Murha, murha, päästäkää etsivät irti! roolihahmot Nick ja Nora Charles muutettiin muotoon Dick ja Dora Charleston, joita näytteli David Niven ja Maggie Smith.
Vuosina 1979–1984 ABC-kanavan viikoittainen romanttinen etsiväsarja Hart to Hart jäljitteli elokuvan keskeistä juonta. Sarjaa tähditti Robert Wagner, Stefanie Powers ja Lionel Stander.
Animaatioelokuvan Tapaus Punahilkka (2005) sammakkoetsivä-hahmo Nicky Flippers perustuu Nick Charlesiin. Nicky Flippersin äänenä toimi David Ogden Stiers.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Great Movies (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ebert, Roger. 22. joulukuuta 2002. The Thin Man (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 17. kesäkuuta 2011
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 6.7.2018 (Internet Archive).
- ↑ Johnny Depp tulee näyttelemään elokuvan remakessa. Guardian artikkeli
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pettävä varjo Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Pettävä varjo Elonet.
- Pettävä varjo AllMoviessa. (englanniksi)