Niccolò Castiglioni
Niccolò Castiglioni (17. heinäkuuta 1932 Milano – 7. syyskuuta 1996 Milano) oli italialainen säveltäjä.[1]
Castiglioni opiskeli Milanon konservatoriossa sävellystä Giorgio Federico Ghedinin, Franco Margolan, Sandro Fugan ja Ettore Desderin johdolla sekä pianonsoittoa Lidia Zambellin johdolla. Hän täydensi opintojaan Mozarteumissa, jossa hänen opettajiensa joukossa oli Boris Blacher. Castiglioni osallistui myös Darmstadtin kesäkursseille. Hän aloitti ammattimaisen uransa pianistina. Hänen ensimmäinen suurimuotoinen teoksensa oli ooppera Uomini e no (1955). Vuonna 1961 hän sai Prix Italian radio-oopperastaan Attraverso lo specchio. Tätä teosta seurasi toinen Lewis Carrollin innoittama ooppera, Jabberwocky (1962).[1]
Castiglioni aloitti uransa säveltäjänä uusklassismin tyylillä, mutta alkoi sitten hyödyntää musiikissaan kaksitoistasäveljärjestelmää. Hän päätyi myös kehittämään epätavallisen avantgardismia ja myöhäisromanttisuutta yhdistäneen tyylin. Castiglioni työskenteli myös musiikkikriitikkona. Hän siirtyi vuonna 1966 Yhdysvaltoihin, jossa työskenteli eri yliopistoissa muutaman vuoden ajan ennen palaamistaan kotimaahansa. Hän jatkoi teosten säveltämistä, mutta uusia teoksia valmistui myöhemmän uran aikana selvästi aiempaa vähemmän.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Niccolò Castiglioni AllMusic
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
