Nicanor Parra

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nicanor Parra vuonna 2014.

Nicanor Parra (5. syyskuuta 1914 San Fabián de Alico – 23. tammikuuta 2018 Santiago de Chile) oli chileläinen runoilija.[1]

Parran ensimmäinen kokoelma Poemas y Antipoemas (1954) on latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden klassikkoja. Se on myös 1900-luvun tunnetuimpia espanjankielisiä runoteoksia, ja sen tekijä oli useasti ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi. Parra sai vuonna 2011 espanjankielisen maailman arvostetuimman Premio Cervantes -kirjallisuuspalkinnon.lähde?

Parra pyrki tuotannossaan ulos runouden perinteisistä kaavoistalähde?. Runojen tyyli on värikästä ja vivahtaa surrealismiin. Hän nimitti runojaan "antirunoudeksi"[2] ja itseään antipoetaksi. Hänen sisarensa oli laulaja-lauluntekijä Violeta Parra (1917–1967)[3].

Parra valmistui vuonna 1938 Chilen yliopistosta matematiikan- ja fysiikanopettajaksi. Hän jatkoi vuonna 1943 fysiikanopintoja Brownin yliopistossa Yhdysvalloissalähde? ja toimi sittemmin Santiagon yliopistossa matematiikan ja fysiikan opettajana[2].

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cancionero sin nombre, 1937
  • Poemas y antipoemas, 1954
  • La cueca larga, 1958
  • Versos de salon, 1962
  • Manifiesto, 1963
  • Canciones rusas, 1967
  • Obra gruesa, 1969
  • Los profesores, 1971
  • Artefactos, 1972
  • Sermones y prédicas del Cristo de Elqui, 1977
  • Nuevos sermones y prédicas del Cristo de Elqui, 1979
  • El anti-Lázaro, 1981
  • Poema y antipoema de Eduardo Frei, 1982
  • Cachureos, ecopoemas, guatapiques, últimas prédicas, 1983
  • Chistes para desorientar a la policía (1983)
  • Coplas de Navidad (1983)
  • Poesía política (1983)
  • Hojas de Parra, 1985
  • Poemas para combatir la calvicie, 1993
  • Páginas en blanco, 2001
  • Lear Rey & Mendigo, 2004

Suomennettuja runoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nuoret runoilijat, suom. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, antologiassa Maailman runosydän, toim. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, WSOY Helsinki 1998 ISBN 951-0-22134-1[4]

Parran runoja on julkaistu suomeksi myös antologiassa Näin ihminen vastaa: valikoima espanjankielisen Amerikan runoutta, suom. Matti Rossi ja Anselm Hollo, Turku: Tajo 1964[4]

  • Aamulaulu, suom. Anselm Hollo
  • Arvoitus, suom. Anselm Hollo
  • Ennustus, suom. Matti Rossi
  • Hautakirjoitus, suom. Anselm Hollo
  • Heiluri, suom. Matti Rossi
  • Lapsuudenmuistoja, suom. Anselm Hollo
  • Matkamerkintöjä, suom. Anselm Hollo
  • Nykymaailman paheita, suom. Anselm Hollo
  • Päivänkakkara, minä aion murhata joen, suom. Matti Rossi, myös julkaisussa Parnasso 1964 ; nro 1
  • Tappaja, suom. Matti Rossi, myös julkaisussa Parnasso 1964 ; nro 1
  • Yksilön yksinpuhelu, suom. Anselm Hollo

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Otis, John: Nicanor Parra, Chile’s eminent poet and ‘anti-poet,’ dies at 103 The Washington Post. 23.1.2018. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Parra, Nicanor”, Otavan kirjallisuustieto, s. 569. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  3. ↑ Isabel Parran laulu on taistelukeino. Helsingin Sanomat, 13.8.1995, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
  4. ↑ a b Nicanor Parra, (Arkistoitu – Internet Archive) Linkki maailman runouteen, runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 19.7.2021, viitattu 27.7.2021
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nicanor_Parra&oldid=22089512”