Newtonin kehto
Newtonin kehto on Isaac Newtonin mukaan nimetty laite, joka demonstroi liikemäärän ja energian säilymislakia. Newtonin kehto rakentuu toisissaan kiinni olevista heilureista (yleensä viidestä), joista jokainen roikkuu kahdella samanpituisella narulla telineestä. Kun reunimmainen heiluri nostetaan ilmaan ja päästetään irti, syntyy ketjureaktio, jossa reunimmaiset heilurit nousevat vuorotellen ilmaan ja keskimmäiset pysyvät paikoillaan. Tätä jatkuu, kunnes energia loppuu. Narujen samanpituisuus pitää heilureiden liikkeet samalla tasolla. Jos narut eivät ole yhtä pitkät, heilurit epätasapainottuvat. Kehtoa voidaan käyttää myös niin, että pannaan kaksi palloa liikkeelle, jolloin kahden pallon osuttua muihin toisesta päästä lähtee myös kaksi palloa liikkeelle.
Newtonin kehto on ollut suosittu pöytälelu sen keksimisestä saakka. Newtonin kehdon nimesi ja tuotti englantilainen näyttelijä Simon Prebble vuonna 1967. Aluksi Lontoon Harrods myi puisen version kehdosta, ja myöhemmän luonnoksen loi kuvanveistäjä, myöhemmin elokuvaohjaajaksi ryhtynyt Richard Loncraine.
Joskus Newtonin kehtoa käytetään demonstroimaan mekaniikan kolmatta peruslakia.
Maailman suurimman Newtonin kehdon suunnitteli Chris Boden. Kehdon omistaa The Geek Group Kalamazoossa, Michiganissa. Kehto on julkisesti esillä, ja sitä käytetään tiede- ja teknologiaesityksissä. Kehto koostuu kahdestakymmenestä 6,8 kg:n painoisesta keilapallosta ja 6,1 metrin pituisista kaapeleista. Pallot roikkuvat metrin päässä lattiasta.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lisätietoa Newtonin kehdosta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)