New York World
New York World oli New Yorkissa vuosina 1860–1931 ilmestynyt sanomalehti. Sillä oli merkittävä rooli yhdysvaltalaisten sanomalehtien historiassa.[1]
Julkaisun toiminta oli tuottamatonta, kunnes Joseph Pulitzer osti sen 1883.[2] Lehden toimittaja Nellie Blystä tuli yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä tutkivista journalisteista. Jules Vernen romaanin Maailman ympäri 80 päivässä innoittamana lehti järjesti mainostempauksen, jossa Bly matkusti planeetan ympäri 72 päivässä.[3]
Vuonna 1890 Pulitzer rakennutti New York World Buildingin, joka oli siihen aikaan maailman korkein toimistorakennus. Se hävitettiin 1955, jotta saatiin tilaa uusitulle Brooklyn Bridgelle.
New York World alkoi käyttää neliväripainokonetta 1896, ja sen lanseeraaman värillisen lisälehden sivuilla jatkoi esiintymistään Hogan’s Alley -sarjakuvan The Yellow Kid -hahmo. Tämän jälkeen lehti liittyi William Randolph Hearstin New York Journal Americania vastaan käytyyn levikkisotaan[1].
New York Worldia syytettiin tuolloin sensaatiohakuisuudesta, ja sen myöhemmistä levikkitaisteluista Hearstin Journal Americanin kanssa sai alkunsa käsite keltainen lehdistö.[1] Tämän takia monet ovat vetäneet sen johtopäätöksen, että World ja Journal eivät olleet juuri roskalehtiä kummoisempia. On kuitenkin syytä huomata, että syytökset sensaatiohakuisuudesta tulivat yleensä vakiintuneemmilta julkaisijoilta, jotka eivät pitäneet Pulitzerin tavasta pyrkiä siirtolaisryhmien suosioon. Worldin sivuilla oli toki paljon rikosjuttuja, mutta se julkaisi myös esimerkiksi huomattavia kerrostaloasuntoihin liittyvien väärinkäytösten paljastuksia.
Sen jälkeen, kun lämpöaalto 1883 oli tappanut suhteettoman suuren määrän lapsia ja saanut Worldin julkaisemaan artikkeleita, joiden otsikkoina saattoi olla ”Pienten ruumisvaunujen jonot” (engl. Lines of Little Hearses) tai muuta vastaavaa, antoi epäsuotuisa julkisuus riittävän yllykkeen uudistusten tekemiselle. Hearst vuorostaan jäljitteli Pulitzerin lähestymistapaa San Francisco Examinerissa ja myöhemmin Journal Americanissa.
Tässä vaiheessa Pulitzer palkkasi Frank Irving Cobbin (1869–1923) lehden päätoimittajaksi koeajalle. Cobb oli raivokkaan itsenäinen kansaslainen, joka vastusti Pulitzerin yrityksiä johtaa toimistoa kotoa käsin. Pulitzer ei puolestaan osannut olla sekaantumatta Cobbin työhön, ja tämä johti jatkuviin kiistoihin. Kun Pulitzerin poika otti hoitaakseen hallinnolliset tehtävät 1907, Pulitzer kirjoitti huolellisesti laaditun eroilmoituksen, joka julkaistiin New Yorkin jokaisessa lehdessä – Worldia lukuun ottamatta.[4] Pulitzer oli tapauksesta raivoissaan. Hän alkoi kuitenkin pikkuhiljaa kunnioittaa Cobbin laatimia pääkirjoituksia ja tämän itsenäistä henkeä. Myös heidän välinen viestintänsä lisääntyi.
Toukokuussa 1908 Cobb ja Pulitzer tapasivat toisensa hahmotellakseen suunnitelmia johdonmukaista toimituspolitiikkaa varten. Aika ajoin toimitukselliset linjaukset kuitenkin horjuivat, ja syntyi toistuvia kiistoja mitä epäolennaisimmista asioista. Toisaalta Pulitzerin vaatimukset tuon ajan päivänpolttavia uutisia koskevien pääkirjoitusten suhteen ylityöllistivät Cobbia. Pulitzer paljasti huolestuneisuutensa asiasta lähettämällä hänet kuuden viikon mittaiselle hengenkohotusmatkalle Eurooppaan.[4] Pulitzer kuoli pian Cobbin paluun jälkeen, ja Cobb julkaisi lehdessä Pulitzerin kauniisti kirjoitetun eroilmoituksen. Cobb piti kiinni Pulitzerin kanssa jakamastaan toimituksellisesta linjasta siihen saakka, kun hän kuoli syöpään 1923[4].
Joseph Pulitzerin kuoltua 1911 New York Worldin hallinta jäi hänen pojilleen Ralph, Joseph ja Herbert Pulitzerille, ja Herbert Bayard Swopen päätoimittajakaudella World jatkoi kasvuaan. Hän palkkasi lehteen Frank Sullivanin ja Deems Taylorin kaltaisia kirjoittajia. Worldin merkittävimpiin journalisteihin lukeutuivat kolumnistit Franklin Pierce Adams, joka kirjoitti ”The Conning Toweria”, ja ”It Seems To Me” -otsikon alla kynäillyt Heywood Broun.
Lehti julkaisi historian ensimmäisen ristisanatehtävän joulukuussa 1913.[5][6] Se perusti myös vuosittaisen The World Almanac -hakuteoksen, jota julkaistaan edelleen samalla nimellä.[7]
Vuonna 1931 Pulitzerin perilliset menivät oikeuteen saadakseen luvan New York Worldin myymiselle. Tuomioistuimessa asia ratkaistiin Pulitzerin poikien hyväksi.[2] Lehden osti Roy Howard omaa Scripps-Howard-mediaketjuaan varten. Hän lakkautti Worldin välittömästi ja irtisanoi 3 000 hengen suuruisen henkilökunnan sen jälkeen, kun julkaisun viimeinen numero oli painettu 27. helmikuuta 1931. Sitten Howard muutti iltapäivälehtensä Evening Telegramin nimen New York World-Telegramiksi[1].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d New York World 2007. Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.8.2007. (englanniksi)
- ↑ a b Kennedy, Robert C.: On This Day: December 28, 1901 2001. The New York Times. Viitattu 24.8.2007. (englanniksi)
- ↑ Shuman, James; Galdrikian, Ed: Historical Outline of American Journalism 14.3.2007. Journalism Education Association of Northern California:. Arkistoitu 12.8.2007. Viitattu 24.7.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c Starr, Louis M.: Joseph Pulitzer and his most “indegoddampendent” editor. American Heritage Magazine, Kesäkuu 1968, 19. vsk, nro 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.8.2007. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Abboud, Leila: Not your mother’s crossword: Technology breathes new life into an old game 3.4.2002. American Crossword Puzzle Tournament. Viitattu 25.8.2007. (englanniksi)
- ↑ Eliot, George: Brief History of Crossword Puzzles American Crossword Puzzle Tournament. Viitattu 25.8.2007. (englanniksi)
- ↑ History of The World Almanac 2006. The World Almanac. Viitattu 25.8.2007. (englanniksi)