Neue Deutsche Härte
Neue Deutsche Härte | |
---|---|
Alkuperä |
industrial metal EBM hard rock |
Alkuperämaa | Saksa |
Kehittymisen ajankohta |
1990-luvun puoliväli |
Tyypillisiä soittimia |
sähkökitara, bassokitara, rummut, laulu, koskettimet, syntetisaattori, samplet |
Neue Deutsche Härte (suom. uusi saksalainen kovuus, lyhennetään NDH) on raskaan rockin ja metallimusiikin suuntaus, joka kehittyi Saksassa 1990-luvulla.
Tyylilajia määrittävät sanoitusten saksankielisyys sekä konemusiikista ja industrial metalista ammentava äänimaailma. Suosittuja soittimia ovat sähkökitara, rummut, koskettimet, bassokitara ja joskus rumpukone. Laulu on korostetun selkeästi artikuloitua, joskus lähes saarnaavaa. Suuntausta kutsutaan myös tanssimetalliksi (saks. Tanzmetall).[1][2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]NDH:n syntyhetkenä pidetään saksalaisyhtye Oomph!:n toisen albumin, Spermin, julkaisemista vuonna 1994lähde?. Tärkeä kokoonpano suuntauksen alkutaipaleella oli myös Fleischmann-yhtye. Saksan media keksi termin NDH Rammsteinin ensimmäisen albumin, Herzeleidin julkaisun jälkeen
Suosio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanssimetalli oli suosituimmillaan saksalaisella kielialueella ja Yhdysvalloissa yhdeksänkymmenluvun puolivälistä uuden vuosituhannen alkuvuosiin. Nykyisin tanssimetalli kuuluu jo rockin valtavirtaan ja kiinnostus sitä kohtaan on hiipunut. Ainoastaan Rammsteinin kaltaiset, asemansa vakiinnuttaneet bändit yltävät merkittäviin myyntilukuihin.[3][1]
NDH:n nykyistä suosiota ylläpitää pitkälti juuri Rammstein, joka on myynyt yli 22 miljoonaa levyä. Yhtyeen vanavedessä on listoille noussut muitakin bändejä, mutta nämä kärsivät leimautumisesta Rammsteinin kopioiksi.
Yhtyeitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Metalstil | Neue Deutsche Härte | Bands, Geschichte, Definition | Disctopia Metal Webzine disctopia.de. Arkistoitu 8.7.2019. Viitattu 1.7.2019. (saksa)
- ↑ INDUSTRIAL METAL, a metal music subgenre MetalMusicArchives.com. Viitattu 1.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Imperiumi.net www.impe.fi. Viitattu 1.7.2019.