Tämä on suositeltu artikkeli.

Vanhojapoikia viiksekkäitä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Nestori Miikkulainen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

”Vanhojapoikia viiksekkäitä”
Juha Vainio & Hyvän Tuulen Laulajat
Singlen ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” kansikuva
Singlen tiedot
 Albumilta Sellaista elämä on
 Äänitetty  1982
Takomo-studio, Helsinki
 Julkaistu 1982
 Tuottaja(t) Jaakko Salo
 Tyylilaji iskelmä
 Kesto 03.00
 Levymerkki Delta
Juha Vainion muut singlet
Yleisessä saunassa
1982
”Vanhojapoikia viiksekkäitä”
1982
Ei ole Kööpenhamina kuin ennen
1983

Vanhojapoikia viiksekkäitä on Juha ”Watt” Vainion säveltämä, sanoittama ja Hyvän Tuulen Laulajien kanssa esittämä ikivihreä[1] kappale vuodelta 1982. Se on Vainion vuonna 1983 julkaistun Sellaista elämä on -albumin avauskappale[2] ja Vainion tunnetuimpia kappaleita.[1] ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” julkaistiin singlenä syksyllä 1982,[3] ja sen b-puolella oli ”Eräänlainen sotaveteraani”.[4]

”Vanhojapoikia viiksekkäitä” osallistui Syksyn sävel -kilpailuun, mutta kansan raati ei pitänyt siitä eikä se päässyt finaaliin. Kappale esitettiin kuitenkin Syksyn sävelen karsittujen kappaleiden joukossa, ja siitä tuli suosittu.[1] Kappaleen ovat levyttäneet myös muun muassa Vesa-Matti Loiri, Trio Töykeät ja Erkki Liikanen.

Laulun päähenkilön esikuvana oli puumalalainen Nestori Reponen. Vainio vaihtoi nimen kuitenkin Nestori Miikkulaiseksi ystävänsä ja entisen naapurinsa mukaan.

”Vanhojapoikia viiksekkäitä” kertoo huuliharppua soittavasta vanhastapojasta Nestori Miikkulaisesta sekä hänen norppaystävästään, joka myös on jäänyt ilman elämänkumppania. Laulussa pahoitellaan vanhojenpoikien yksinäisyyttä, mutta sanoista käy ilmi myös norpan ja miehen ystävyys. Siinä viitataan myös saimaannorpan uhanalaisuuteen: Suuri Saimaa, mut sata on hylkeitä vaan / Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan. Laulu käsittelee ihmisläheisesti sekä maaseudun autioitumista että luonnonsuojelua.[5]

Kappaleen nimi viittaa Nestori Miikkulaiseen ja norppaan, jotka ovat molemmat viiksekkäitä ja yksinäisiä. Nimi kirjoitetaan usein väärin muodossa ”Vanhoja poikia viiksekkäitä”, jolloin merkitys on erilainen. Ainoastaan yhteenkirjoitettu vanhapoika tarkoittaa tavallisen naimaiän ohittanutta naimatonta miestä.[6][5]

Idea Veikko Kilkiltä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juha Vainio kertoi laulun synnystä melko tarkasti Tarleena Sammalkorven toimittamassa radio-ohjelmassa.[3] Idean antoi toimittaja Veikko Kilkki, joka pyysi vuonna 1982 Vainiota tekemään laulun saimaannorpasta. Kilkki oli tehnyt vuosia aiemmin ohjelmaa Ylelle Puumalan Lintusalon saaresta. Hän tutustui silloin kyläseppä Nestori Reposeen, joka kertoi saimaannorpan huonosta tilanteesta: ”Kunhan ei kävisi samalla lailla kuin muillekin saariston vanhoillepojille viiksekkäille. Että jäisivät ilman akkaa.” Reponen oli yli 70-vuotias vanhapoika, joka soitteli usein haitariaan rannassa.[7] Hän kertoi, kuinka musiikki houkutteli norppia tulemaan haitarinsoittoa kohti.[3] Reponen tunnettiin taitavana seppänä, minkä lisäksi hän oli hyvä soittamaan ainakin haitaria ja viulua.[8]

Kilkki esitti idean kirjeitse Vainiolle, jota hän ei siihen aikaan edes tuntenut. Hän tiesi kuitenkin Vainion luonnonläheiseksi ihmiseksi, ja siksi hän kirjoitti, että norppien huonon tilanteen takia jotain olisi tehtävä. Kilkki joutui odottamaan Vainion vastausta melko pitkään. Vainio kertoi, että hän oli aluksi heittänyt kirjeen takkaan ja lähtenyt ulos. Ulkona hän kuitenkin oivalsi, että hänellähän oli ollut valmis tarina käsissään, ja niin hän palasi ja noukki kirjeen takasta, jota ei vielä ehditty sytyttää. Nestori Reponen ei ehtinyt kuulla valmistunutta laulua, sillä hän oli hukkunut. Ruumis löydettiin vasta kesällä 1983.[9] Reponen oli pohtinut usein, että olisi mukavaa, jos hänestä jäisi jokin muisto elämään.[8]

Nestori Miikkulainen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vainio nimesi laulun päähenkilön entisen naapurinsa Nestori Miikkulaisen mukaan. Miikkulainen oli Vainiota melkein neljä vuotta vanhempi, ja he olivat tutustuneet 1940-luvulla Metsolassa Kotkassa.[10] Vainio pyysi Miikkulaiselta luvan käyttää nimeä, ja tämä antoi luvan vaikkei ollut edes kuullut kappaletta. Miikkulaisen ehtona oli vain, ettei laulu saanut olla pornolaulu.[11] Miikkulaisen yli 80-vuotias äiti vaati laulun sanoja muutettaviksi, sillä hänen poikansa oli mennyt naimisiin, toisin kuin laulussa kerrotaan.[12] Vainio vaihtoi Nestori Reposen haitarin huuliharppuun.[3]

Nestori Miikkulainen kuuli kappaleen, kun Hyvän Tuulen Laulajat -kuoro esitti sen Metsolan yhteislyseossa. Laulun myötä häntä alettiin kutsua lempinimellä ”Norppa” ja vastaavasti norppia alettiin kutsua ”Miikkulaisiksi”.[12] Vuonna 2000 perustettu saimaannorppaa suojeleva säätiö sai nimekseen Nestorisäätiö.[13] Sen perusti eläkkeellä ollut metsänhoitaja Arto Frey.[14]

Kun Gösta Sundqvist sai vuonna 1996 Juha Vainio -sanoittajapalkinnon, hän kertoi löytäneensä itsestään yhä enemmän yhtäläisyyksiä laulun Nestori Miikkulaisen kanssa. Hän ei esimerkiksi voinut sietää julkisuutta. [15]

Musiikkinäytteet
Laulu alkaa heti intron jälkeen. Taustalla kuuluu Heikki Jäntin huuliharpun soitto, joka yhdistää musiikin tekstiin.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Vanhojapoikia viiksekkäitä” äänitettiin vuonna 1982 Helsingin Takomo-Studioilla. Monet muutkin Vainion kappaleet on äänitetty samassa paikassa. Äänittäjinä toimivat Juha Laakso ja Jukka Teittinen.[16] Kappaleen tuotti Vainion pitkäaikainen yhteistyökumppani Jaakko Salo, ja kotkalaista Hyvän Tuulen Laulajat -taustakuoroa johti Kalevi Ukkola.

Alkuperäisversiossa olivat mukana seuraavat muusikot: [17]

Jousiryhmä:

  • Jarmo Ahvenainen, Jussi Pesonen, Mari Rasilainen, Mauri Saarikoski, Mirjam Suomisto, Juhani Tiainen, Jorma Ylönen – viulut
  • Mauri Pietikäinen – alttoviulu
  • Kari Lindstedt – sello

Julkaisu ja menestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finndisc julkaisi kappaleen vinyylisinglenä (koodinimeltä Delta DES 73)[18] äänitysvuonna 1982, ja b-puolella oli ”Eräänlainen sotaveteraani”.[4] Seuraavana vuonna julkaistiin Vainion kuudes studioalbumi Sellaista elämä on, jota voidaan pitää Vainion uuden tyylin eräänlaisena huipentumana.[19] Vanhojapoikia viiksekkäitä on levyn avauskappale, ja myös ”Eräänlainen sotaveteraani” on albumilla mukana.[2]

Vainio päätti osallistua kappaleella Syksyn sävel -laulukilpailuun ja soitti syyskuussa 1982 Kilkille kertoakseen aikeistaan.[20] Laulu ei päässyt finaaliin kansan raadin hylättyä sen.[3] Asiantuntijaraati kuitenkin piti laulusta, ja se päätettiin esittää tv:ssä karsittujen joukossa.[20] Kappaleesta tuli ikivihreä iskelmä ja Vainion tunnetuimpia kappaleita.[1]

”Vanhojapoikia viiksekkäitä” on menestyksensä myötä julkaistu Juha Vainion kokoelma-albumeilla ja myös albumeilla, joiden kappaleet koostuvat eri esittäjien kappaleista. Vainion kokoelma-albumeista 20 suosikkia -sarjan Albatrossi (1995)[21] ja Legendan laulut – Kaikki levytykset 1963–1990 (2008)[22] sekä siitä julkaistu tiivistelmä, Legendan laulut – 48 mestariteosta,[23] sisältävät kappaleen. Kappale oli vuonna 2006 julkaistulla albumilla Paratiisi – 38 kaikkien aikojen suomalaista iskelmää[24] ja 2007 julkaistulla kokoelmalla 100 kaikkien aikojen iskelmää, joka sisälsi myös Vainion kappaleen ”Albatrossi”.[25]

Vainio on esittänyt kappaleen televisiossa muun muassa vuonna 1985 Ville-Veikko Salmisen juontamassa Perjantaipörssissä[26] ja vuonna 1987 ohjelmassa ”Isäntänä Seppo Hovi”.[27]

Vanhojapoikia viiksekkäitä on Juha ”Watt” Vainion tunnetuimpia kappaleita. Hän on sanoittanut ja säveltänyt kappaleen.

Kappale koostuu kolmesta säkeistöstä, joiden jokaisen jälkeen tulee kertosäe. Säkeistö alkaa d-mollista ja kertosäe F-duurista.[28] Introssa huuliharpulla soitetaan melodiaa ja kitaralla yksittäisiä sointuja. Sovitus on yhteydessä tekstiin esimerkiksi siten, että Heikki Jäntin[16] huuliharppu soi silloin, kun lauletaan huuliharpusta.[29] Toisaalta teksti ja rytmi ovat tavallaan ristiriidassa, koska laulussa lauletaan tanssimattomista häistä, mutta kappale on silti valssi. Jukka Virtasen mielestä tämä ristiriita lisää laulun tehoa.[30] Kappaleesta piti Vainion vaimon Pirkon ja pojan Ilkka Vainion mukaan alun perin tulla jazz-tyylinen,[3] kunnes Jaakko Salo sovitti siitä valssin.[7]

Ensimmäisessä säkeistössä ja kertosäkeistössä taustakuoro ei laula ollenkaan. Toisessa säkeistössä se hyräilee hiljaa ja laulaa toisessa kertosäkeistössä samoin sanoin kuin Vainio. Kolmannessa säkeistössä hyräillään toista säkeistöä voimakkaammin. Kolmannessa eli viimeisessä kertosäkeistössä kuoro laulaa huuliharpun säestyksellä kaksi ensimmäistä fraasia, jonka jälkeen Vainio ja yhtye laulavat mukana viimeiset kaksi. Kuoron ja instrumenttien osuus lisääntyy loppua kohden. Kappale huipentuu kolmannen säkeistön loppuun, erityisesti sanaan viimeinen.[31]

Sanoitukset ja laulutyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vainio sävelsi kappaleen samalla, kun hän sanoitti sen. Hän tiesi omien sanojensa mukaan jo laulua tehdessään, että kertosäkeestä tulisi saaristolaisvalssin tyylinen, vaikka se olisi muuten ollutkin jazzahtava.[3] Kappaleessa on loppusointujen lisäksi myös runsaasti alkusointuja.[32] Jokainen säkeistö alkaa sanoin Saimaan saaressa pikkuinen torppa.[28]

Vainio laulaa tarkasti rytmissä, mutta hän pitää myös runsaasti tehostetaukoja elävöittääkseen kappaletta.[33] Muita hänen käyttämiään keinoja ovat esimerkiksi onomatopoeettiset sanat ja pehmeä, sanan merkitystä korostava laulutapa. Hän laulaa tietyissä kohdissa napakasti mutta toisissa kohdissa taas pehmeästi. Kappaleen laulutavan on sanottu muistuttavan teatterilaulua, jossa juuri taukojen käyttö on keskeistä. Lyhyet tauot ovat todella lyhyitä, kun taas pitemmät tauot rytmittävät selkeästi laulun melodiaa.[34]

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä
Maailma houkutti pois morsion
Vanhojapoikia viiksekkäitä
Mies sekä hylje kumpikin on

– Kappaleen kertosäkeistö

Varsinaisten onomatopoeettisten sanojen lisäksi Vainio lausuu jotkin sanat niin, että niihin tulee onomatopoeettisuutta. Näin on esimerkiksi ensimmäisen kertosäkeistön sanassa houkutti, jonka ääntäminen korostaa sen merkitystä.[34] Pehmeästä laulutavasta esimerkkejä ovat muun muassa kohdat yksin kun jää ja hylje sen ymmärtää. Vainio ei kuitenkaan käytä nasaaliääntä, kuten useassa muussa kappaleessaan. Joitain sanoja hän painottaa erikoisesti: esimerkiksi ensimmäisen tahdin sanassa torppa on painotus molemmilla tavuilla.[35] Napakasti Vainio laulaa myös muun muassa tanssittu koskaan ei Nestorin häitä -säkeen sanan koskaan. [34]

Pää- ja rintaäänen käyttö jakautuu normaalin äänenkäytön periaatteiden mukaan pääasiassa siten, että Vainio käyttää rintaääntä laulaessaan matalalta ja pää-ääntä laulaessaan korkealta. Poikkeuksia kuitenkin on.[35] Rintaääntä on käytetty myös, jotta tekstin sisältö korostuisi: näin on esimerkiksi säkeessä kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan. Se on laulettu rintaäänellä, vaikka melodia nouseekin melko korkealle. Pää- ja rintaäänen käyttöön toisaalta vaikuttaa myös laulajan ääniala ja tapa laulaa.[34]

Muita versioita ja julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jazz-yhtye Trio Töykeät on tehnyt kappaleesta jazz-version vuonna 1997.[36] Timo Hynynen esitti kappaleen Tenavatähti-kilpailussa vuonna 1991. Hänen esittämänään kappale on albumilla Tenavatähti 1991.[18] Vesa-Matti Loirin versio kappaleesta on hänen albumillaan Ystävän laulut,[37] jolla hän tulkitsee Vainion kirjoittamia kappaleita. Kappaleen sovittivat Kalle Torniainen ja Jesse Vainio, ja siitä tehtiin myös Jaakko Slotten ohjaama musiikkivideo. Se sai ensi-iltansa Levyraadissa. Versio on alkuperäisversiota jazzmaisempi. Kappaleen ovat esittäneet myös muun muassa Aake Kalliala ja Erkki Liikanen.[18]

Kappaleen nuotit ja sanoitukset on julkaistu muun muassa Musiikki-Fazerin Suuri toivelaulukirja -kirjasarjan kuudennessa osassa[38] ja 400 klassikkokappaletta sisältävässä Kultainen laulukirja -kokoelmassa.[39] Lisäksi Vanhojapoikia viiksekkäitä on julkaistu usealla karaokeäänitteellä, kuten äänitteillä Sellaista elämä on,[40] Finnkaraoke: parhaat[41] ja Karaokepokkari 16 – lauletuimmat miehille 2.[42]

”Vanhojapoikia viiksekkäitä” -laulun teemasta lauletaan Jope Ruonansuun kappaleessa ”Elämää muistellen”, jossa hän imitoi Vainiota. Laulun sanat käsittelevät myös muita Vainion kappaleita. ”Elämää muistellen” julkaistiin 2009 albumilla Kunnioittaen – Yhden miehen tribuutti.[43]

Laulun nimen käyttö muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulun nimeen on viitattu runsaasti myös musiikin ulkopuolella, usein Saimaaseen ja saimaannorppaan liittyvissä kirjoituksissa.[44] WWF:n saimaannorpan suojelemiseksi tekemän työn tukemiseksi järjestetiin 20. elokuuta 2010 tilaisuus ”Vanhoja poikia viiksekkäitä – ilta saimaannorpan hyväksi”.[45] Lisäksi Reijo Malm teki vuonna 1996 kokoillan komedianäytelmän Vanhojapoikia viiksekkäitä.[46]

  • Reijo Ikävalko: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii. Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5165-6
  • Nissilä, Salmi, Vainio, Virtanen, von Bagh: Juha Vainio – Legendan laulut. Warner Music, 2008. ISBN 978-952-67044-0-1
  • Laura Henriksson: Juha Vainio kuplettiperinteen jatkajana. (pro gradu -tutkielma) Helsingin yliopiston Taiteiden tutkimuksen laitos, 2002. Teoksen verkkoversio (PDF).
  1. a b c d Lavalla Junnu Vainio YLE Elävä arkisto. Viitattu 18.8.2008.[vanhentunut linkki]
  2. a b Legendan laulut s. 101
  3. a b c d e f g Legendan laulut s. 59
  4. a b Juha Vainio diskografia Veikkotiitto.fi. Viitattu 12.4.2010.
  5. a b Henriksson s. 98
  6. Sadeniemi ym.: Nykysuomen sanakirja S–Ö, s. 344. WSOY, 1967.
  7. a b Ikävalko s. 230
  8. a b Nestori Miikkulaisen henki elää Lintusalossa 24.6.2010. YLR. Viitattu 15.8.2010.[vanhentunut linkki]
  9. Ikävalko s. 231–232
  10. Legendan laulut s. 24
  11. Ikävalko s. 234
  12. a b Ikävalko s. 235
  13. Säätiön perustaminen Nestorisäätiö. Arkistoitu 25.3.2015. Viitattu 9.4.2010.
  14. Nestorisäätiö suojaa saimaannorppaa MTV3. Viitattu 9.4.2010.
  15. Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry Elvis ry.. Viitattu 13.8.2010.
  16. a b Legendan laulut s. 85
  17. Legendan laulut s. 85
  18. a b c Hakutulos kappaleelle Vanhojapoikia viiksekkäitä Suomen äänitearkisto. Arkistoitu 4.10.2012. Viitattu 3.4.2010.
  19. Sadan vuoden syke - Juha Vainio - Vääräleuka vakavoituu YLE. Arkistoitu 21.5.2008. Viitattu 12.4.2010.
  20. a b Miten syntyi laulu Nestori Miikkulaisesta? Saimaan Norppaklubi ry. Viitattu 24.8.2010.
  21. 20 Suosikkia / Albatrossi, Juha Vainio meteli.net. Viitattu 12.4.2010.
  22. Juha Watt Vainio – Legendan laulut – Kaikki levytykset 1963–1990 Meteli.net. Viitattu 12.4.2010.
  23. Vainio, Juha – Legendan laulut – 48 mestariteosta Levykauppa Äx. Viitattu 12.4.2010.
  24. Eri esittäjiä: Paratiisi - 38 kaikkien aikojen suomalaista iskelmää EMI. Viitattu 13.4.2010.
  25. 100 kaikkien aikojen iskelmää Levykauppa Äx. Viitattu 12.4.2010.
  26. Lavalla Junnu Vainio YLE/Elävä arkisto. Arkistoitu 6.6.2008. Viitattu 12.4.2010.
  27. Ikimuistoinen: Juha Vainio YLE. Viitattu 21.4.2010.[vanhentunut linkki]
  28. a b Vanhoja poikia viiksekkäitä (säv. ja san. Juha Vainio) Ari Torpström. Viitattu 24.10.2008.
  29. Henriksson s. 77
  30. Legendan laulut s. 16
  31. Henriksson s. 101
  32. Henriksson s. 78
  33. Henriksson s. 99
  34. a b c d Henriksson s. 75
  35. a b Henriksson s. 76
  36. Trio Töykeät, Iiro Rantala – Vanhojapoikia viiksekkäitä YLE Elävä arkisto. Viitattu 3.4.2010.
  37. Loiri, Vesa-Matti: Ystävän laulut Levykauppa Äx. Viitattu 10.11.2008.
  38. Suuri toivelaulukirja 6 F-musiikki. Viitattu 8.4.2010.[vanhentunut linkki]
  39. Kultainen laulukirja F-musiikki. Viitattu 9.4.2010.[vanhentunut linkki]
  40. Juha Vainio -karaoke Sellaista elämä on fanituoteshop.fi. Viitattu 8.4.2010.[vanhentunut linkki]
  41. Finnkaraoke: Parhaat Levykauppa Äx. Viitattu 8.4.2010.
  42. Karaokepokkari 16 - lauletuimmat miehille 2 netanttila.com. Viitattu 8.4.2010.[vanhentunut linkki]
  43. Kunnioittaen – Yhden miehen tribuutti, Jope Ruonansuu Meteli.net. Viitattu 15.8.2010.
  44. Norppatutkimus UEF.fi. Viitattu 13.8.2010.
  45. Vanhoja poikia viiksekkäitä - ilta saimaannorpan hyväksi perjantaina 20.8 Sniff.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 13.8.2010. Archive.org
  46. Reijo Malm – Vanhojapoikia viiksekkäitä Naytelmat.fi. Viitattu 13.8.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]