Neoraimondia
| Neoraimondia | |
|---|---|
 Neoraimondia herzogiana. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kaktuskasvit Cactaceae |
| Alaheimo: | Cactoideae |
| Tribus: | Browningieae |
| Suku: |
Neoraimondia Britton & Rose (1920) |
| Katso myös | |
Neoraimondia on eteläamerikkalainen kaktuskasvisuku. Sen nimi on annettu italialaisen luonnontutkijan Antonio Raimondin mukaan. Hän tutki Perun kasvillisuutta ja maantiedettä.[1]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun lajit ovat kookkaita, haaroittuvia, pensastavia tai puumaisia ja kynttelikkömäisiä, 15 metrin korkeuden saavuttavia kaktuksia. Varret ovat pystyjä, uurteisia, tavallisesti harmaanvihreitä. Leveitä uurteita on 4–8. Areolit eli kääpiöversot ovat tappimaisia, kookkaita, ruskeakarvaisia, piikkisiä, ja niiden kasvu jatkuu monen vuoden ajan. Piikkejä on niissä kussakin 12 tai enemmän ja ne ovat taipuisia, jopa 25 cm:n pituisia. Kukat kehittyvät pidentyneihin areoleihin, ja kasvit ovat päiväkukkijoita. Kukka on muodoltaan suppilomainen, väriltään vaaleanpunainen tai vaalea; pohjuksessa on suomuja ja karvaisia ja toisinaan myös sukasellisia areoleja. Hedelmä on pyöreä ja sen pinnalla on ruskeahuopaisia areoleja, joissa on myös lyhyitä piikkejä. Siemenet ovat mustia ja pienikuoppaisia; niissä on limainen vaippa.[1]
Lajit ja levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun kahdesta lajista toinen (Neoraimondia arequipensis) kasvaa Perun rannikkoalueen kuivissa osissa ja Andien alarinteillä, toinen (Neoraimondia herzogiana) Keski-Boliviassa 1500–2000 metrin korkeudessa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anderson E. F. 2001: The Cactus Family. - Timber Press. Portland, Oregon. ISBN 0-88192-498-9.