Nekalan historia
Nekalan talo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nekalan päärakennus oli Iidesjärven rannassa nykyisellä kaupungin varastoalueella. Se oli pystyssä vielä 1980-luvulla rapistuneena muistomerkkinä mahtavasta kartanoiden ajasta. Nekalasta Hatanpään kartanoon johtava tie kulki suunnilleen nykyisen Nekalantien paikalla.
Talousrakennukset – 30 lehmän navetta, talli 10 hevoselle, riihi sekä muut tarpeelliset pikkurakennukset – sijaitsivat talosta länteen ja itäpuolella oli puutarha ja vainioita. Iidesjärven rannassa oli jykevistä hirsistä tehty laituri. Järven rannat olivat korkean ja monta metriä leveän kaislan vallassa. Pohja oli upottava, mutta silti uimaranta oli muonamiesten lasten vilkkaassa käytössä.[1]
Alueen muita taloja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nekalasta johti toinenkin tie kohti nykyistä Muotialantietä. Sen varrella olivat muonamiesten asunnot: Koivula, Uotila, Vinni (Finni), Heikkilä ja toinen Uotila sekä riihi konehuoneineen.
Uotilan päärakennus on edelleen olemassa ja palvelee nykyisin Nekalan siirtolapuutarhan yhteistilana, mutta toinen asuinrakennus on purettu sen jälkeen kun kaupunki osti Hatanpään maat. Uotilan torpalta Vihiojaan päin oli kuuluisa Rautalähde. [1]
Kolme Jokipohjaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uotilan ja Finnin talojen kohdalta lähti toinen tienhaara, jota sanottiin Tohkantieksi. Tie kulki samaa reittiä kuin nykyinen Muotialantie, joka tosin loppuu nyt Jokipohjantiehen. Aiemmin tie jatkui aina vanhalle Lempäälän tielle saakka. Sen varrella tai lähituntumassa olivat Saviniemen, Jokipohjan ja Tohkan torpat.
Saviniemi oli Muotialantien pohjoispuolella pienen mäen päällä. Sen pihalla oli muutamia puita ja suosilmäinen lammikko, josta vesi kulki pientä ojaa myöten Vihiojaan.
Vanhasta Tohkantiestä Vihiojaan päin, nykyisen Jokipohjantien paikalla oli Severi Jokipohjan talo. Samannimisiä torppia oli lähiympäristössä ollut kaksi muutakin, joten nykyisen tien nimellä on vankat perinteet. Torpat olivat saaneet nimensä siitä, että kaikkien kolmen talon välissä oli notko, jossa on joskus ollut oja, jota pitkin vesi on kulkenut soilta Nirvan kallion ympäri Vihiojaan. Notko oli siis joen pohjaa, mistä nimi Jokipohja. Sekä Jokipohjan että Saviniemen torpat on hävitetty joskus vuosisadan vaihteessa. [1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maasilta, Mari: Viinikka-Nekalan kaupunginosayhdistys: pula-aikaa ja puutaloja. Tampere: Tampereen kaupunki, 1997. ISBN 951-609-040-0