Naurishauta
Naurishauta oli entisajan Suomessa kuopassa kypsennettyjen nauriiden haudutuspaikka ja hautanauris siten valmistetun ruokalajin nimi. Suuret naurismäärät haudutettiin nauriskuopassa ja pienempiä eriä nuotiossa, uunissa, padassa tai puupöntössä eli puntussa. Hautanauriita varten kaivetun kuopan reunalla poltettiin nuotiota nyrkinkokoisten kivien kuumentamiseksi. Maasta nostettujen nauriiden naatit listittiin ja niitä ladottiin kerros kuoppaan. Nauriiden päälle nosteltiin kuumia kiviä ja niiden päälle uusi kerros nauriita. Kuopan täytyttyä se tavallisesti peitettiin nauriiden naateilla ja päälle saatettiin kaataa vielä kuumaa vettä.[1]
Joillakin paikkakunnilla oli tapana vuorata kuoppa kivillä ja polttaa nuotiota kuopassa. Toisaalla pantiin kuumennetut kivet kuopan pohjalle ja on tietoja peitetyn haudan päällä poltetusta nuotiosta. Nauriita haudutettiin vähintään puoli vuorokautta, mutta yleisemmin yli kaksi vuorokautta. Punttunauriit valmistettiin vastaavalla tavalla kuumia kiviä ja nauriita vuorotellen puupönttöön latomalla. Yleensä myös ne peitettiin naattikerroksella.
Nauriit kypsyivät naurishaudassa hyvin säilyviksi maitohappokäymisen avulla, jolloin nauriita saatettiin säilyttää talven yli naurishaudassa ja hakea sieltä vähitellen tarpeen mukaan. Maitohappokäymiseen perustuu myös myöhempi suomalaiskeksintö AIV-rehu. Talvisäilytykseen saatettiin kaivaa myös tukipuin vahvistettu pitkänomainen nauriskuoppa, eräänlainen maakellari, jossa nauriit säilyivät oljilla, havuilla tai tuohella peitettyinä.[2]
Perunan käytön yleistyminen syrjäytti hautanauriit, mutta vielä 1800-luvun lopulla niitä tarjoiltiin pärekoreista pitojen yhteydessä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hannu Ahokas: Nauriskuoppa, naurishaudan pano, jäkälän pano, pantio ja AIV: suomalaisen kansanperinteen kehityssarjoja A. I. Virtasen rehunsäilöntämenetelmän takana. Teoksessa Tuukka Talvio (toimittanut): Suomen museo 2002, Suomen muinaismuistoyhdistys 2002, ISBN 951-9057-47-1, ISSN 0355-1806, sivut 97–99.
- ↑ Kaaro, Jani (toim.): ”Nauris”, Ruoka-Kalevala eli makumuistoja Suomesta, s. 212. SKS, 2017. ISBN 978-952-222-826-0