Naulakkoyhteisöt
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Naulakkoyhteisöt tai karnevaaliyhteisöt[1][2] ovat tilapäisiä spektaakkelimaisia ihmisten muodostamia yhteenliittymiä. Käsitteen otti käyttöön sosiologi Bauman kirjassaan Notkea moderni (2002). Bauman pitää esimerkkeinä naulakkoyhteisöistä tunnepitoisia mediaspektaakkeleita, jotka luovat vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta lyhyeksi aikaa. Tämä kuitenkin purkautuu nopeasti ja asian uutuusarvo katoaa. Myös Tosi-TV ohjelmat muodostavat sekä osanottajille ja katsojille omanlaisensa naulakkoyhteisön.[3]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bauman, Zygmunt: Notkea moderni. Suomentanut Jyrki Vainonen. Jyväskylä: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-102-X
- Bauman, Zygmunt: Liquid modernity. Cambridge: Polity Press, 2000. ISBN 0-7456-2410-3 (englanniksi)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bauman, Zygmunt: Notkea moderni, s. 237–239. Suomentanut Jyrki Vainonen. Jyväskylä: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-102-X
- ↑ Mäkelä, Katariina: Kukaan ei kuule hiljaista huutoani: itsensä yksinäisiksi kokevien korkeakouluopiskelijoiden käsityksiä yksinäisyyden syistä. (Sitaatti, s.10: ”Bauman (2002, 237–239) käyttää näistä tilapäisistä yhteisöistä termiä naulakkoyhteisö tai karnevaaliyhteisö.”) Pro gradu, 2010. Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto.
- ↑ Luvun kirjoittajat: Jokivuori, Pertti; Ruuskanen, Petri; Siisiäinen, Martti; Wilska, Terhi-Anna: ”Sosiologia yhteiskunnan rakenteiden ja toimijoiden tulkkina, yksilöllistyminen ja jälkimoderni yhteiskunta”, Polkuja yhteiskuntatieteisiin, s. 168. (Otsikko: Bauman ja naulakkoyhteisöt) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2015. ISBN 978-951-39-6096-4 Teoksen verkkoversio (PDF).