Natriumditioniitti
| Natriumditioniitti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Na2S2O4 |
| Moolimassa | 174,12 |
| Ulkomuoto | Valkoinen tai kellertävä kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste |
52 °C (dihydraatti, hajoaa)[1] 190 °C (kidevedetön, hajoaa)[2] |
| Tiheys |
2,38 g/cm3 (kidevedetön) 1,58 g/cm3 (dihydraatti)[3] |
| Liukoisuus veteen |
220 g/l (20 °C, kidevedetön)[2] 254 g/l (dihydraatti)[1] |
Natriumditioniitti (Na2S2O4) on natrium- ja ditioniitti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa pelkistimenä paperi- ja tekstiiliteollisuudessa sekä orgaanisissa synteeseissä. Sitä ei pidä sekoittaa natriumditionaattiin, joka on ominaisuuksiltaan hyvin erilainen yhdiste.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa natriumditioniitti on valkoista tai kellertävää kiteistä ainetta. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen dihydraatti (Na2S2O4·2H2O). Natriumditioniitti liukenee kohtalaisesti, mutta vesiliuokset ovat alttiita hapettumiselle. Erityisesti happamissa olosuhteissa ne hapettuvat natriumvetysulfiittia ja natriumtiosulfaattia sisältäviksi liuoksiksi. Kuumennettaessa kosteaa tai kuivaa natriumditioniittia se hajoaa kiivaasti muodostaen rikkidioksidia. Yhdiste on hyvin voimakas pelkistin ja pelkistää jalometallien kuten kullan, hopean ja kuparin ionien lisäksi myös lyijyn, vismutin ja antimonin ionit metallisiksi alkuaineiksi. Orgaanisista funktionaalisista ryhmistä natriumditioniitti pelkistää atso-, diatso-, nitro-, nitroso- ja karbonyyliryhmät. Voimakkaan pelkistyskyvyn vuoksi kaupallisen natriumditioniitin joukkoon lisätään stabilisaattoriksi vesiliuokseen tyypillisesti joko glyserolia, formaldehydiä, asetonia tai kiinteään yhdisteeseen sinkkioksidia.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Natriumditioniittia voidaan valmistaa pelkistämällä natriumvetysulfiittia rikkihapokkeen läsnä ollessa metallisen sinkin, natriumformiaatin, natriumamalgaamin tai elektrolyyttisen pelkistyksen avulla. Muita tapoja yhdisteen valmistamiseen ovat sinkkidiotioniitin ja natriumhydroksidin välinen reaktio ja rikkidioksidin pelkistäminen johtamalla sitä emäksiseen natriumboorihydridiliuokseen.[1][2][3][4]
- Zn + 2 NaHSO3 + H2SO3 → Na2S2O4 + ZnSO3 + 2 H2O
- NaBH4 + 8 NaOH + 8 SO2 → 4 Na2S2O4 + NaBO2 + 6 H2O
Natriumditioniitin käyttö perustuu sen suureen pelkistyskykyyn. Sitä käytetään muun muassa sellun ja tekstiilien valkaisemiseen ja tekstiilien kyyppivärjäyksessä veteen liukenemattomien väriaineiden pelkistämiseen veteen liukeneviksi leukomuodoiksi esimerkiksi värjätessä kankaita indigolla. Yhdistettä käytetään myös pelkistimenä orgaanisissa synteeseissä sekä reagenssina analyyttisessä kemiassa esimerkiksi kaasuanalyyseissä.[1][2][3][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 294–295. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c d e Edward D. Weil, Stanley R. Sandler & Michael Gernon :Sulfur Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 7.5.2015
- ↑ a b c d José Jiménez Barberá, Adolf Metzger & Manfred Wolf: Sulfites, Thiosulfates, and Dithionites, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 7.5.2015
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 997. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.5.2015). (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 553. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.5.2015). (englanniksi)