Nastolan sotavankileiri
Nastolan sotavankileiri eli Sotavankien järjestelyleiri 1 sijaitsi Hämeen läänissä Nastolan kunnassa ja toimi Lahden suojeluskuntapiirin alaisuudessa. Leiri perustettiin 2. heinäkuuta 1941 (tai 25. kesäkuuta 1941) ja se lakkautettiin 25. marraskuuta 1944. Leiri toimi järjestelyleirinä suurimman osan ajastaan, mutta marraskuussa 1944 sitä käytettiin lyhyen aikaa karkurileirinä. Sotavankien vastaanottoasema sijaitsi Nastolan pysäkillä, ja leiri tunnettiin tunnuksella Ö, peiteluvulla 6635 ja kenttäpostinumerolla 6635 (myöhemmin myös 6635/7).[1] Leirissä oli 79 rakennusta, ja sen pinta-ala oli 5,5 hehtaaria.[2]
Leirillä oli useita päälliköitä sen toiminta-aikana, mukaan lukien everstiluutnantti C. B. Björklund, kapteeni Väinö Tuovinen ja majuri P. Terhola, joka toimi tehtävässä pisimpään. Hallintoon kuului myös apulaispäälliköitä, talouspäällikkö ja muuta henkilökuntaa, jonka määrä oli 158 henkilöä heinäkuussa 1942. Leiriin kuului lisäksi alaleirejä Kalkkisissa, Padasjoella, Sysmässä ja Leivonmäellä.[1]
Leirin vastaanottokapasiteetti oli 30. elokuuta 1941 noin 2 000 sotavankia, ja sotavankien määrä kasvoi ajan myötä. Suurin kirjattu vankiluku oli 8 131 henkilöä 27. syyskuuta 1944. Sotavankien kuolleisuus oli merkittävää: kaikkiaan 984 sotavankia menehtyi, joista kolme ammuttiin. Kuolleista valtaosa, 885 henkilöä, menehtyi vuonna 1942. Menehtyneet haudattiin leirin omaan hautausmaahan Nastolassa.[1]
Myöhemmin on paljastanut tapauksia, joissa sotavankien kuolemista kirjattiin tahallisesti vääriä tietoja. Esimerkiksi Nastolan järjestelyleirillä ammuttiin kesäkuussa 1942 kuusi neuvostovankia, mutta heidän sotavankikortteihinsa merkittiin kuolinsyyksi jotain muuta. Tämä käytäntö oli osa laajempaa ilmiötä, jossa leirien upseerit kirjasivat sotavankien ampumisen syyksi karkaamisen. Näin he pyrkivät välttämään ylempien sotilasviranomaisten mahdolliset kyselyt ja selvitysvaatimukset.[3]
Ampumisiin liittyvää dokumentaatiota myös hävitettiin järjestelmällisesti. Päämajan asiakirjoja, jotka koskivat kenraaliluutnantti Lennart Oeschin ja luutnantti Eero Neron antamia käskyjä ja toimia, tuhottiin Mikkelissä alkusyksystä 1944. Tämä asiakirjojen hävitys vaikeutti tapahtumien todentamista ja vastuun selvittämistä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Westerlund, Lars: Talvi-, jatko- ja Lapin sodan sotavanki- ja siviilileirit 1939–1944 – Käsikirja, s. 45–47. Helsinki. ISBN 978-951-53-3149-6 Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 16.1.2025.
- ↑ Nastolan kirkonkylän koulun välituntialueelta löytyi vanhoja patruunoita – paikalla sijaitsi jatkosodan aikana suuri sotavankileiri Etelä-Suomen Sanomat. 29.5.2018. Viitattu 16.1.2025.
- ↑ a b SK:n toimitus: Suomalaiset vankileirit: Vankeja ammuttiin ja asiakirjat tuhottiin Suomenkuvalehti.fi. 10.10.2009. Viitattu 16.1.2025. (englanniksi)