Narrimainen kirjankeräilijä
| Narrimainen kirjankeräilijä | |
|---|---|
| Πρὸς τὸν ἀπαίδευτον καὶ πολλὰ βιβλία ὠνούμενον | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Lukianos |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | satiiri |
| Julkaistu | 100-luku |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Kalevi Kuitunen |
| Kustantaja | C. Hagelstam |
| Julkaistu | 1998 |
| ISBN | ISBN 951-97360-3-4 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Narrimainen kirjankeräilijä (m.kreik. Πρὸς τὸν ἀπαίδευτον καὶ πολλὰ βιβλία ὠνούμενον, Pros ton apaideuton kai polla biblia ōnūmenon; lat. Adversus indoctum et libros multos ementem; ”Oppimatonta ja paljon kirjoja ostavaa vastaan”) on Lukianoksen kirjoittama satiiri, joka arvostelee oppimatonta henkilöä, joka keräilee kirjoja mutta ei hyödy niistä lainkaan sivistyäkseen.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lukianos eli ja kirjoitti 100-luvulla. Hänet tunnetaan lukuisista satiireistaan. Satiirissa Narrimainen kirjankeräilijä Lukianoksen hyökkäyksen kohteena on joku nimeltä mainitsematon syyrialainen eli Lukianoksen maanmies, joka on ollut selvästi Lukianoksen yleisön tuntema. Tämä tunnettiin selvästi siitä, että keräili suuria määriä kirjoja. Arethas Kesarealaisen mukaan Lukianoksen hyökkäys olisi johtunut siitä, ettei kyseinen henkilö ollut suostunut lainaamaan kirjojaan Lukianokselle.[1]
Lukianoksen teksti on tulkittu muun muassa niin, että se käsittelee kreikkalaisuuden sekä kreikkalaisen kulttuurin ja sivistyksen (paideia) omaksumista. Lukianoksen voidaan nähdä esittäneen, että syyrialainen, kuten Lukianos itsekin, oli sivistykseltään kreikkalainen ja näin ei-barbaari vasta todella omaksuttuaan ja sisäistettyään paideian, joka ilmeni muun muassa kirjallisena oppineisuutena.[1]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]»Odotat saavasi oppineen maineen ostelemalla hienoimpia kirjoja, mutta epäonnistut täydellisesti ja paljastat vain typeryytesi [...] Tosin pidät kirjaa kädessäsi ja luet koko ajan, mutta et ymmärrä luetusta mitään. Olet kuin aasi joka höristää korviaan kuullessaan lyyran säveliä. [...][2]»
Lukianoksen teos on muodoltaan diatribe eli keskusteleva puhe.[3] Sen teksti on jaettu myöhemmin 30 lyhyeen lukuun tai jakeeseen.
Lukianoksen esitys on suunnattu jotakin tiettyä rikasta mutta oppimatonta henkilö vastaan, joka keräilee itselleen paljon kirjoja. Lukianos arvostelee tätä voimakkaasti siitä, että tämä on todellisuudessa hyvin oppimaton ja sivistymätön, mutta kokoaa silti suurta kirjastoa ja esiintyy aina kirja kädessään saadakseen itselleen oppineen maineen. Lukianoksen mukaan kyseinen henkilö ei kuitenkaan ymmärrä mitään siitä, mitä lukee, eikä hänen itse asiassa nähdä useinkaan edes lukevan kirjojaan. Kyseinen kirjojen keräilijä ei osaa myöskään erottaa huonokuntoista, vanhaa roskakirjaa hyödyllisestä vanhasta kirjasta, vaan ostaa vanhoja kirjoja vain niiden iän vuoksi. Jos pelkkä lukuisien kirjojen omistaminen tekisi omistajansa oppineeksi, silloin myös kirjahyllyistä tulisi oppineita, koska ne kantavat kaikkia kyseisiä kirjoja. Kukaan ei ajattele, että esimerkiksi joku epämusikaalinen ihminen tulisi taitavaksi huilunsoittajaksi vain ostamalla jonkun kuuluisan huilunsoittajan soittimen, vaikka se olisi kalliskin.[4]
Lukianos havainnoillistaa arvosteluaan kertomalla vertaukseksi useita esimerkkejä. Eräs mies halusi voittaa Delfoin Python kisoissa laulun ja lyyransoiton kilpailun. Hän pukeutui loistavaan kultaiseen pukuun ja myös hänen lyyransa oli kultainen. Kun hän ei kuitenkaan osannut sen enempää laulaa kuin soittaakaan, hänet naurettiin ja ajettiin ulos eikä häntä röyhkeän ulkoasunsa vuoksi säälitty lainkaan. Toinen esimerkki kertoo Orfeuksen lyyrasta, jota tyranni Pittakoksen poika Neanthos halusi soittaa. Hän houkutteli kuitenkin paikalle vain joukon koiria, jotka repivät hänet kuoliaaksi.[4]
Lukianos muistuttaa, että vanhoista kirjoista voi oppia kaksi asiaa: taidon ilmaista itseään sekä taidon käyttäytyä oikein pyrkimällä parhaimpaan ja karttamalla huonoa. Jos ei kuitenkaan välitä kummastakaan, kirjoista ei ole mitään hyötyä. Lukianos huomauttaakin, ettei keräilijä osaa lainkaan keskustella kirjoistaan, ja elää lisäksi säädytöntä elämää:[4]
»Mitä oikein haluat kirjoiltasi, kun yhtenään rullaat niitä auki ja kiinni, liimaat ja leikkelet niitä, voitelet niitä saframilla ja seetriöljyllä, asettelet niihin nimilappuja ja varustat sauvat kultanupein? Mitä luulet tällä voittavasi? Oletko ehkä oppinut ilmaisemaan itseäsi paremmin kirjaostojen ansiosta? Olethan mykempi kuin kala. Elintapaasi ei voi säädyllisin sanoin kuvata. Sanotaan, että olet kaikkien vihaama halveksittavien tapojesi vuoksi. Jos kirjat tekevät ihmisen sellaiseksi, olisi syytä paeta niitä niin kauas kuin mahdollista.[5]»
Lopuksi Lukianos syyttää kirjojen keräilijää siitä, että tämä pyrkii vain tekemään vaikutuksen paikalliseen kuninkaaseen, joka pitää arvossa oppineisuutta ja sivistystä. Lukianos kuitenkin huomauttaa, että jos kuningas on kuullut kirjojen keräilijän kirjaharrastuksesta, on tämä kuullut myös keräilijän öisistä rietasteluista nuorten ilopoikien kanssa. Lukianos pilkkaa keräilijää laajasti tämän sukupuolielämästä, jota pitää yhtä aikaa sekä huvittavana että häpeällisenä, ja kehottaa tätä olemaan sekaantumatta kirjoihin ja omistautumaan vain tälle toiselle harrastukselleen.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Richter, Daniel S.: Cosmopolis: Imagining Community in Late Classical Athens and the Early Roman Empire, s. 165–168. Oxford University Press, 2011. ISBN 0190454199 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Lukianos: Narrimainen kirjankeräilijä 1, 4. (Lukianos 1998, s. 19–20.)
- ↑ Lucian & Kilburn, K. & Macleod, Mathew Donald: Lucian, Nide 3, s. 173. (Loeb classical library. Nide 14) Harvard University Press, 1969.
- ↑ a b c Lukianos: Narrimainen kirjankeräilijä 1–22. (Lukianos 1998, s. 19–28.)
- ↑ Lukianos: Narrimainen kirjankeräilijä 16. (Lukianos 1998, s. 26.)
- ↑ Lukianos: Narrimainen kirjankeräilijä 22–30. (Lukianos 1998, s. 28–32.)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lukianos: Narrimainen kirjankeräilijä. Teoksessa Kuitunen, Kalevi: Kirjahulluja. (Käännös perustuu Emil Zilliacuksen ruotsinnokseen. Tarinaan sisältyvä sivun mittainen kertomus Orfeuksen soittimesta on lyhennetty) Helsinki: C. Hagelstamin antikvaarinen kirjakauppa, 1998. ISBN 951-97360-3-4
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lucian: The Ignorant Book Collector. Teoksessa Lucian: Volume III. (Loeb Classical Library 130. The Dead Come to Life or The Fisherman. The Double Indictment or Trials by Jury. On Sacrifices. The Ignorant Book Collector. The Dream or Lucian's Career. The Parasite. The Lover of Lies. The Judgement of the Goddesses. On Salaried Posts in Great Houses) Harvard Universty Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lucian: Adversus indoctum et libros multos ementem. Perseus. (muinaiskreikaksi)
- Lucian: The Ignorant Book-Collector. Loeb Classical Library. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
- Lucian: Remarks Addressed to an Illiterate Book-Fancier. Sacred Texts. (englanniksi)