Päihderiippuvuus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Narkomania)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Päihderiippuvuus eli päihdeaddiktio syntyy pitkäaikaisen päihteiden käytön seurauksena. Alkoholiriippuvuudesta käytetään nimitystä alkoholismi ja huumausaineriippuvuudesta narkomania.

YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston UNODC:n maailman huumeraportti 2020:n mukaan maailmassa arvioidaan olleen noin 269 miljoonaa ihmistä, jotka käyttivät ainakin yhtä huumausainetta vuonna 2018. Päihdehäiriö arvioidaan olevan noin 36 miljoonalla huumeita käyttävällä henkilöllä, eli 13 prosentilla kaikista huumeita käyttävistä.[1]

Jokaisella päihteellä on erilainen riippuvuuspotentiaali: esimerkiksi LSD:llä tai kannabiksella on huomattavasti alhaisempi riippuvuuspotentiaali kuin esimerkiksi kokaiinilla tai heroiinilla. Riippuvuuspotentiaali määräytyy päihteen tavasta vaikuttaa käyttäjän elimistöön ja päihteen käyttöön syntyneestä psyykkisestä tottumuksesta, päihtymystilan kaipuusta.

Riippuvuuteen liittyy myös elimistön kyky kehittää sietokyky (toleranssi) riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen, jolloin tarvitaan edellistä käyttökertaa suurempi annos saman vaikutuksen saamiseksi.

Fyysinen riippuvuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysisessä riippuvuudessa käyttäjän elimistö on tottunut aineeseen, jolloin käytön lopettaminen ja aineen katoaminen elimistöstä saattaa aiheuttaa erilaisia fyysisiä vieroitusoireita, kuten väsymystä, pahoinvointia, vapinaa tai joidenkin aineiden kohdalla jopa aistiharhoja. Luultavasti tunnetuin esimerkki on krapulana tunnettu alkoholin vieroitusoire. Fyysisen vieroitusoireen voimakkuuteen vaikuttaa yleensä paitsi käytetyn aineen määrä, myös aika jonka käyttö on kestänyt ja poistumisen nopeus. Fyysinen riippuvuus voi syntyä vain erilaisiin aineisiin jota henkilö nauttii tai käyttää. Tyypillisiä voimakkaita fyysisen riippuvuuden aiheuttavia aineita ovat nikotiini, heroiini tai alkoholi.

Psyykkinen riippuvuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psyykkinen riippuvuus on henkilön päihteen käyttöön liittyvä tottumus, josta on hankala päästä eroon. Psyykkiseen riippuvuuteen ei liity varsinaisesti fyysisiä vieroitusoireita, joskin jotkut kokevat voimakkaan henkisen riippuvuuden myös fyysisenä (psykosomaattiset oireet).

Sosiaalinen riippuvuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalisella riippuvuudella tarkoitetaan riippuvuutta kaveripiiristä ja suhteista, jotka rakentuvat vahvasti tai kokonaan päihteidenkäytön ympärille. Huumeet, tupakka tai alkoholi voivat olla edellytys johonkin kaveriporukkaan pääsemiselle tai ainakin niiden käyttö liittyy vahvasti näihin ihmisiin. Tällöin toimivaan vieroitushoitoon kuuluu irtautuminen näistä porukoista, mikä jättää käytön lopettaneen sosiaalisiin suhteisiin suuren aukon ja aiheuttaa yksinäisyyttä ja kaipuuta ystäviensä pariin.

Usein riippuvuudessa saattaa olla myös yhtäaikaisesti kyse sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta. Esimerkiksi alkoholista fyysisesti riippuvainen henkilö on usein myös psyykkisessä riippuvuudessa aineeseen. Tämä johtuu usein aineen käytön tuoman psyykkisen tilan kaipuuseen. Psyykkinen riippuvuus on usein vaikeampi voittaa lopullisesti, ja psyyke saattaa vetää jo fyysisestä riippuvuudesta eroon päässeen henkilön takaisin käyttäjäksi. Tällöin riippuvuudesta eroon pääseminen on usein tavallistakin vaikeampaa.

Vaikean päihderiippuvuuden oireita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikeassa päihderiippuvuudessa päihteenkäyttö ei ole enää valinnanvaraista nautinnonhakua, vaan tuskaista pakkomiellettä. Vaikeaan päihderiippuvuuteen kuuluvat myös ajoittaiset psykoosit, joiden aikana ihminen ei hahmota todellisuutta oikein.[2]

Päihderiippuvuudesta kärsiville tarjotaan usein erilaisia katkaisu- tai vieroitushoitoja, joissa riippuvaista yritetään auttaa pääsemään eroon elämäänsä haittaavasta riippuvuudesta. 12 askeleen ohjelmat ovat itsehoidossa merkittävä hoitotapa.[3]lähde? Myös lääkehoitoa on kokeiltu päihderiippuvuuksiin. Suomessa esimerkiksi alkoholiriippuvuutta hoitaa sekä yksityinen että julkinen sektori. Suomen lain mukaan jokainen kunta on velvoitettu järjestämään hoitopaikan hoitoa tarvitsevalle. Hoito voi olla avohoitoa tai laitoshoitoa.

Huumeiden osalta potilas ei usein uskalla kertoa huumeiden käytöstään lääkärille, koska huumeiden käyttö on rangaistavaa, mikä voi haitata huumeongelman hoitamista.[4]

Suomessa toimii kristillisiin arvoihin perustuvia hoitokoteja mm. KAN-kodit. Niissä päihdeongelmaiset miesasiakkaat voivat etsiä vastauksia elämän peruskysymyksiin kristillisessä viitekehyksessä sekä saada tukea ja kuntoutusta arkisiin asioihin. Maailmanlaajuisesti kristillisessä viitekehyksessä vieroitushoitoa tarjoaa mm. Teen Challenge-järjestö yli 1 200 hoitokeskuksella yli 80 maassa.

  1. World Drug Report 2020 (Executive summary) 25.6.2020. United Nations Office on Drugs and Crime. Viitattu 25.6.2020.
  2. Päihdeäitien hoidossa ajateltava ensisijaisesti lasta. Matti Holi, psykiatrian dosentti ja Tanja Svirskis, psykiatrian erikoislääkäri. HS Mielipide 20.2.2009, C6.
  3. 12 vaiheohjelmaa riippuvuuden palauttamiseksi American Addiction Centers. Viitattu 26.3.2021. (englanniksi)
  4. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä: Huumeongelmaisen hoito Käypä hoito. 05.09.2012. Viitattu 20.1.2018.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kaukonen, Olavi & Pekka Hakkarainen (toim.): Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-863-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]