Napakellohärkki
| Napakellohärkki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Härkit Cerastium |
| Laji: | nigrescens |
| Muunnos: | laxum |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Cerastium nigrescens var. laxum |
|
Napakellohärkki eli napahärkki (Cerastium nigrescens var. laxum, syn. C. edmondstonii)[2] on kohokkikasveihin kuuluva, pienikokoinen pohjoinen kasvi. Se luokitellaan nykyisin kellohärkin muunnokseksi.[3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monivuotinen napakellohärkki kasvaa 5–10 senttimetriä korkeaksi ja muodostaa tiheitä, pieniä tuppaita. Varsi ja lehdet ovat pitkäkarvaisia. Lehdet ovat soikeita ja pituudeltaan 6–16 mm. Kukinto on kaksihaarainen viuhko. Kukkien tukilehdet ovat enintään kapealti kalvolaitaisia. Valkoisia kukkia on yksi tai kaksi kappaletta. Kukan verhiö ja teriö ovat molemmat viisilehtisiä. Verhiö on tyvestä liereä, verholehdet ovat tavallisesti tylppiä. Teriö on noin 1,5–2 kertaa verhiön pituinen, valkoiset terälehdet ovat kärjestään matalasti kaksihalkoisia. Emin vartaloita on viisi kappaletta. Tunturihärkki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on pitkähkö, 10-liuskainen kota. Siemenet ovat kooltaan 1,2–1,7 mm, ja niiden pinnassa olevat nystermät ovat useimmiten leveyttään matalampia.[4][5]
Napakellohärkki voi risteytyä tunturihärkin (C. alpinum) kanssa, jota se myös ulkonäöltään läheisesti muistuttaa.[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Napakellohärkkiä tavataan Euroopassa Färsaarilla, Islannissa sekä Norjan, Ruotsin ja Suomen korkeimmilla vuoristo- ja tunturialueilla.[6][7] Suomessa napahärkkiä tavataan ainoastaan Enontekiöllä Käsivarren suurtuntureilla.[8]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Napakellohärkki kasvaa hiesuisilla ja soraisilla lumenviipymäpaikoilla, sulavesipurojen reunoilla, jyrkänteillä, vuotomailla ja jokisärkillä. Suomessa sitä kasvaa lähinnä keskipaljakan korkeudella.[5][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The International Plant Names Index (IPNI): Cerastium nigrescens var. laxum (englanniksi) Viitattu 26.3.2021.
- ↑ Lutukka 21/2005, s. 46.
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 83.)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 109–110.
- ↑ a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 136.
- ↑ Marhold, K. (2011): Caryophyllaceae. – In: Euro+Med Plantbase – the information resource for Euro-Mediterranean plant diversity: Cerastium nigrescens (englanniksi)
- ↑ Den virtuella floran: Snöarv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 22.4.2012.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 110.