Naistenvesi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naistenvesi
(Saimaan lahti)
Valtiot Suomi
Maakunnat Etelä-Savo
Kunnat Puumala
Koordinaatit 61°28′30″N, 28°13′01″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Vuoksen vesistö (04)
Valuma-alue Ala-Saimaan lähialue (04.112)
Järvinumero ei omaa numeroa
(sisältyy 04.112.1.001)
Mittaustietoja (lahti)
Pinnankorkeus 75,8 m [1]
Pituus 10,1 km [1]
Leveys 4,4 km [1]
Suurin syvyys 29 m [2]
Saaria 80 [1]
Lammassaari, Huuhtsaari, Hevossaari, Riuttasaari
Kartta
Naistenvesi

Naistenvesi on lahti varsinaisessa Saimaan itäosassa Etelä-Savon Puumalassa.[1]

Naistenvesi on 10,1 kilometriä pitkä ja 4,4 kilometriä leveä lahti, jonka lahdensuu aukeaisi varsinaisen Saimaan Lehmäinselälle ellei se olisi katkaistu tiepenkereellä. Ainoa silta-aukko penkereessä sijaitsee Kutsaaren ja Likasaaren välissä sen eteläpuolella Likasalmessa. Salmesta vesireitti jatkaa Halkovedelle, joka jää Hätinvirran ja Lehmäinselän väliin. Yhdystie 15137 tulee Kitulanniemestä pitkin harjujaksoa, jonka osia ovat pohjoisesta työntyvä niemi, Kotkatsaari, Likasaari, pieni Kutsaari ja Junninmäessä sijaitsevaan niemimaan kärki [3]. Naistenvesi on länsipäässään leveämmillään yli neljä kilometriä, keskikohdassa alle 2,5 kilometriä ja itäosissa noin kilometrin leveä.[1]

Sen länsiosan järvenselkää rikkoo monet saaret, joita ovat esimerkiksi Lammassaari, Haapasaari, Apaasaari, Jänissaaret, Hevossaari, Huuhtsaari, Kangassaari, toinen Lammassaari ja Riuttasaari. Itäosassa on vielä Linnunpääsaari ja Martinlahdensaari. Saaret jakavat Naisenveden pieniin järvenselkiin, joista Kokkolanselkä sijaitsee Lammassaaren pohjoispuolella, Papuluodonselkä on Huhtsaaren itäpuolella, Kuivisaarenselkä on Hevos- ja Lammassaaren eteläpuolella lahtena, ja viimeisenä Huuhkaalanselkä muodostaa koko lahden itäpuoliskon. Täällä on lisäksi 1,4 kilometriä pitkä Martinlahti, kilometrin pituinen Sirkuspohja ja lisäksi länsipään pohjoisrannassa Kataalahti.[1]

Lahden järvenpohja on epätasainen, mikä ilmenee osittain saarien lukumäärässä, joita on kartasta laskien 80. Lahden länsiosissa järvenpohja on saarien välissä 10–15 metriä, vaikka esimerkiksi Papuluodonselällä on 21-metrinen syvänne ja Kangassaarenselällä on 19 metriä syvää. Huuhkaalanselällä oleva syvännejakso alkaa Riuttasaaresta ja päättyy Linnunpääsaareen. Se on pääosin alle 20 metriä syvä, mutta paikoitellen löytyy 29-, 20- ja 22-metrisiä syvänteitä. Martinlahti on kauttaaltaan kaksi metriä syvä, mutta Kataalahti on vaihtelevan syvä. Suurin syvyys siellä on 14 metriä.[2][4][5]

Pohjoisranta on Kitulansaloa, jonka asutus Lajussa ja Huuhkaalassa sijaitsee saaren, tai nykyään niemimaan, sisäosissa. Siellä kulkee myös Puumalaan johtava kantatie 62, josta haarautuu Naistenveden rantaan pieniä teitä. Etelärannikolla on kylät Junninmäki ja Autio. Sinne tulee tiet Puumalasta Kotkatsaaren yhdystien kautta ja Sirkuspohjan kiertävältä kylätieltä.[1]

Lajun eli Kitulan entinen kaivosalue sijaitsee Naistenveden pohjoispuolella Kitulansalossa. Se oli tuotannossa vuonna 1970, jolloin siitä louhittiin 59 000 tonnia kiveä. Kivestä 19 000 tonnia oli malmia, joka kuljetettiin 100 kilometrin päähän Hällinmäen kaivokselle Virtasalmelle rikastettavaksi. Avolouhos on ennallistamatta ja sen ylivuoto-oja tuo vedet Rummakonlahteen.[6]

Järven nimi oli vuosien 1643–1646 verollepanokirjassa ”Naisteun Wesi” tai ”Kitulan Jerfwi”.[7][8]

Naistenveden toinen vesiyhteys on katkaistu tiellä. Pohjoisessa sijaitsevalle Pihlajavedelle on johtanut Vuosalmi. Entisen salmen pohjoispuolella on Saunalampi, Vuolteenlampi ja Mustalahti, ja sen eteläpuolella Suusalmi. Vuosalmesta virtasi vettä Tuomilahdelta, jonne se oli saapunut Ummistonveden Tetrinselältä. Vielä vuonna 1971 oli peruskartan mukaan uuden ja vanhan tien ali vesiyhteys, mutta Vuolammelle on virheellisesti piirretty vesiyhteyden sijasta maakannas [9].[1][10]

Vesistösuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naistenvesi kuuluu Vuoksen vesistössä (vesistöaluetunnus 04) Suur-Saimaan alueella (04.1) Ala-Saimaan alueeseen (04.11), johon Ala-Saimaan lähialue (04.112) kuuluu. Vuosalmen virtaaman tila Pihlajavedestä Naistenveteen on toistaiseksi tuntematon, mutta sieltä voi tulla lahteen hieman vettä. Kitulansalossa on kolme järveä, jotka laskevat Naistenveden pohjoisrantaan. Ne ovat Arpolanlampi (6 ha), Sorsalampi (1 ha) ja Haukikaarteenlampi. Etelärantaan laskee noin puolet eteläisen niemimaan järvistä. Naistenveden länsipäähän Soukanlahteen laskee Nenälampi ja Junninmäellä Suurjärvi (2 ha) ja Akkalampi samaa ojaa myöten. Idempänä Autionlahteen laskee Tiikinlampi ja Valkiajärvi (8 ha) omia laskuojia myöten. Valkiajärven valuma-alue on suurempi, koska siihen kuuluu Suurijärvi (10 ha) ja Pekolampi. Aution itäpuolelle Piiriniemenlahteen laskee Kaakkolampi. Martinlahteen laskee kaksi pienvesistöä. Karhuvuoren alla sijaitsee Potkulammen laskuoja, jonka valuma-alueeseen kuuluvat lisäksi Haapalampi (1 ha), Härkäjärvi ja Umpilampi sekä laskuojassa sijaitseva kartassa nimetön lampi. Martinlahden itäiseen pohjukkaan laskee Lassinlammesta alkava laskuoja. Samalla alueella on paljon muita lampia, mutta niiden laskuoja on Pohjaoja. Sen valuma-alueeseen kuuluvat Pohjalampi (1 ha), Mustikkalampi, Suurilampi (3 ha), Pienilampi, Pitkälampi, Pyöriälampi (3 ha) ja Riitalampi. Lopuksi Naistenveden itäpäähän laskee Tuomijärvi (10 ha).[1][11]

  1. a b c d e f g h i j Naistenvesi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.6.2021.
  2. a b Peruskartta 1:20 000. 3143 08 Luukkolansaari. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 5.6.2021)
  3. Mikkoja, Tanja: Puumalan tärkeiden pohjavesialueiden suojelusuunnitelma (PDF) (moniste nro 50) 2003. Mikkeli: Etelä-Savon ympäristökeskus. Viitattu 7.6.2021.
  4. Peruskartta 1:20 000. 3143 11 Käkösvesi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 5.6.2021)
  5. Peruskartta 1:20 000. 3143 09 Puumala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 5.6.2021)
  6. Kitulan kaivos, Kaivostutkijat, viitattu 7.6.2021
  7. Naistenvesi 1, Lars Röösin Pien-Savon verollepanomaakirja (vuosilta 1643–1646), Kotimaisten kielten keskus, viitattu 7.6.2021
  8. Naistenvesi 2, Lars Röösin Pien-Savon verollepanomaakirja (vuosilta 1643–1646), Kotimaisten kielten keskus, viitattu 7.6.2021
  9. Peruskartta 1:20 000. 3143 11 Käkövesi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1971. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.6.2021)
  10. Manninen, Ari: ”Kitulansalo”, Saimaa – koko tarina, s. 437–438. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6
  11. Ala-Saimaan lähialue (04.112) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.6.2021.