Naisten marssi (Etelä-Afrikka)
Naisten marssi oli 9. elokuuta 1956 Etelä-Afrikan Pretoriassa järjestetty mielenosoitus. Osallistujat protestoivat vuonna 1952 myös mustia naisia koskeviksi laajennettuja passilakeja vastaan ja esittivät vetoomuksen silloiselle pääministerille J.G. Strijdomille.
Mielenosoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mielenosoitus pidettiin 9. elokuuta 1956 Pretoriassa, ja siihen osallistui arviolta 20 000 naista kaikista ihmisryhmistä. Päiväksi valittiin torstai, koska se oli perinteisesti mustien kotitaloustyöntekijöiden vapaapäivä ja näin pyrittiin varmistamaan, että mahdollisimman moni nainen pääsisi paikalle. Naiset kokoontuivat Etelä-Afrikan hallituksen päämajalle Union Buildings -rakennuksille. He kävelivät paikalle pienissä, kahden tai kolmen hengen ryhmissä, koska viranomaiset hajottivat suuret ryhmät, ja tapasivat lopulta rakennusten amfiteatterissa ja puutarhassa. Mielenosoitusta johtivat Lilian Ngoyi, Helen Joseph, Albertina Sisulu ja Sophia Williams-De Bruyn.[1]
Jokaisen roturyhmän edustajalla oli 14 000 vetoomusta pääministeri J.G. Strijdomille annettavaksi. Pääministeri ei ollut mielenilmauksen aikaan paikalla, joten hänen sijaansa vetoomukset otti vastaan pääministerin sihteeri.[2]
Lopuksi naiset seisoivat kolmekymmentä minuuttia hiljaisuudessa ja lauloivat sen jälkeen kappaleen "Nkosi Sikelel' iAfrika" ja naisten vapauslaulun nimeltään "Wathint' abafazi, Strijdom!"
| ” | Wathint' abafazi,
wathint' imbokodo, uza kufa! Suom. Kun isket naista, isket kiveä, ja tulet murskatuksi! |
” |
Vetoomus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Afrikan naisliitto laati vetoomuksen. Siinä lukee:
| ” | Me Etelä-Afrikan naiset olemme kokoontuneet tänne tänään. Me afrikkalaiset naiset tiedämme liian hyvin, millainen vaikutus tällä lailla olisi koteihimme ja lapsiimme. Me, jotka emme ole afrikkalaisia naisia, tiedämme kuinka sisaremme kärsivät. Meille loukkaus afrikkalaista naista kohtaan on loukkaus kaikkia naisia kohtaan.
Me, äänestäjät ja äänettömät, pyydämme hallitustanne olemaan määräämättä afrikkalaisille naisille passeja. Emme luovuta ennen kuin olemme voittaneet lapsillemme heidän perusoikeutensa vapauteen, oikeuteen ja turvaan. |
” |
– Esitetty pääministeri J.G. Strijdomille 9. elokuuta 1956. [3] | ||
Merkittävät osallistujat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Frances Baard
- Bertha Gxowa[4]
- Helen Joseph[5]
- Fatima Meer
- Florence Mkhize (järjestäjänä)[6]
- Rahima Moosa[7]
- Rita Ndzanga[8]
- Lilian Ngoyi[9](s. 83)
- Albertina Sisulu
- Sophia Williams-De Bruyn
- Annie Peters
- Nosipho Dastile[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maponya, Chichi: Honour the Strike a Woman Legacy. IOL, 16 August 2015. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Boddy-Evans, Alistair: Women's Anti-Pass March on the Union Buildings, Pretoria about education. 24 November 2014. Arkistoitu 4 lokakuu 2016. Viitattu 25 January 2016.
- ↑ Honour the strike a woman legacy | Sunday Independent iol.co.za. Viitattu 26.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Supplement: 60 Iconic Women — The people behind the 1956 Women's March to Pretoria. The M&G Online, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Supplement: 60 Iconic Women — The people behind the 1956 Women's March to Pretoria (21-30). The M&G Online, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ 60 Iconic Women — The people behind the 1956 Women's March to Pretoria (11–20). Mail & Guardian, 25 August 2016. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ sahoboss: Rahima Moosa. South African History Online, 17.2.2011. Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Women's March leader visits graves of fellow activists enca.com. Arkistoitu 1.6.2020. Viitattu 12.5.2018. (englanti)
- ↑ Lillian Ngoyi, 68, Dies in Soweto; Leader of South Africa's Blacks. The New York Times, 14 March 1980. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Tribute to women warriors. Määritä julkaisu!Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. (englanti)