Naissaari

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Naissaar)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo saaresta Virossa. Myös Jyväskylässä on Naissaari.
Naissaar

Naissaari satelliittikuvassa

Sijainti
Vesialue
Korkein kohta
27 m
Pinta-ala
18,6 km²
Suojelualue
Naissaaren luonnonpuisto (en)View and modify data on Wikidata
Väestö
Asukasluku
9 ()[1]View and modify data on Wikidata
Kartta

Naissaari[2] (vir. Naissaar, ruots. Nargö, saks. Nargen) on saari Tallinnan edustalla, Virossa. Saaren pinta-ala on 18,6 km², ja korkein kohta 27 metriä. Neuvostoliiton aikaan siellä sijaitsi sotilastukikohta, jonne ei ollut pääsyä ulkopuolisilla. Naissaaren turistinähtävyys onkin maailman suurin Neuvostoliiton aikaisten merimiinojen jäämistö.

Naissaari mainitaan latinankielisellä nimellä Narigeth etappina 1200-luvulla kirjoitetussa tanskalaisessa itineraariossa, joka kuvaa purjehdusreittiä Tanskasta Rääveliin eli Tallinnaan.[3][4]

Vuonna 1856 käyttöön vihitty Naissaaren ensimmäinen kirkko rakennettiin Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen Tallinnan kauppa-asiamiehen Gustaf Fredrik von Böninghin aloitteesta ja hänen keräämillään varoilla.[5][6]

Naissaari muodosti osan Pietari Suuren merilinnoitusta[7], ja myöhemminkin Suomenlahden tykistösulun osan.[8] Se jäi jatkosodassa saksalaisten Mäkiluodon (Porkkalanniemen edustalla) ja Aegnan (Viimsinniemen, vir. Viimsi poolsaar, edustalla) välille laskeman merimiinoitteen ja sukellusveneverkon länsipuolelle. Sulute tunnettiin nimellä ”Nashorn” (sarvikuono).[9]

Naissaaren pohjoiskärjessä avattiin jatkosodan aikana 28. toukokuuta 1942 Suomen merivoimien tulenjohto- ja mittausasema, joka alistettiin 1. maaliskuuta 1943 muodostetulle 44. ilmavalvontakomppanialle. Aseman toiminta päättyi Suomen solmiessa aselevon Neuvostoliiton kanssa 3. syyskuuta 1944.[10][11]

Maailmankuulu virolainen optikko Bernhard Schmidt syntyi ja eli lapsuutensa Naissaaressa.

  1. Püsielanikud on 22 saarel (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Kotimaisten kielten keskus: Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu?(ohje), viitattu 28.4.2017
  3. Kung valdemars segelled people.kth.se. Viitattu 22.8.2019.
  4. Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 115. Historian aitta, 1989.
  5. Gustaf Fredrik von Böningh Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 17.8.2018. (viroksi) (suomeksi)
  6. Värä, Einar: Gustaf Fredrik Böning – en bortglömd föregångare inom estnisk-finska relationer. Historisk Tidskrift för Finland, 2009, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.8.2018. (ruotsiksi)
  7. Leskinen, Jari & Silvast, Pekka: Suljettu aika, Porkkala Neuvostoliiton sotilaallisena tukikohtana vuosina 1944–1956, s. 27–28. WSOY, 2001. ISBN 951-0-25128-3
  8. Suljettu aika, s. 31–35
  9. Soiri, Tuomo: Iskulaivue (Kymin torjuntahävittäjät Etelä-Suomen ja meririntaman puolustuksessa 1943–1944). WSOY, 1991
  10. Naissaaren mittausasema: Sotapäiväkirja 27.5.1942–10.9.1942 Kansallisarkisto. Viitattu 28.10.2023.
  11. 44. Ilmavalvontakomppania: Sotapäiväkirja 19.12.1942–6.9.1944 Kansallisarkisto. ”6.3.43. Ilmavoimien esikunnan määräyksen mukaisesti Ostlandin puolella olevat suomalaiset radioasemat muodostavat 28.2.43 klo 24.00 alkaen 44. iv. komppanian. Peiteluku 9199/7 kpt. alistettuna Iv. pataljoona 1:een.” Viitattu 28.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä Eurooppaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.