Naftifiini
Naftifiini
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(E)-N-metyyli-N-(naftalen-1-yylimetyyli)-3-fenyyliprop-2-en-1-amiini | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | D01 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C21H21N |
Moolimassa | 287,388 |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Fysikaaliset tiedot | |
Kiehumispiste | 162–167 °C [1] |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | ? |
Metabolia | ? |
Puoliintumisaika | 2-3 vuorokautta[2] |
Ekskreetio | Renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | Topikaalinen |
Naftifiini (C21H21N) on allyyliamiineihin kuuluva lääkeaine. Yhdistettä käytetään eräiden ihon sieni-infektioiden hoitoon.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naftifiini on ensimmäinen markkinoille tullut allyyliamiineihin kuuluva lääke. Sitä käytetään jalkasienen, nivussilsan tai vartalon silsan hoitoon. Se tappaa Epidermophyton-, Trichophyton- ja Microsporum-suvun sienet. Hiivoja kuten Candida-suvun lajeja vastaan yhdiste ei ole yhtä tehokas ja ainoastaan haittaa niiden kasvua. Naftifiinin vaikutus perustuu ergosterolien synteesin estoon estämällä skvaleenimono-oksigenaasientsyymin eli skvaleeniepoksidaasin toimintaa. Naftifiinia käytetään ainoastaan topikaalisesti voiteena, jossa sitä on tyypillisesti 1 %.[2][1][3][4]
Naftifiini on yleisesti hyvin siedetty lääkeaine. Sivuvaikutuksina voi esiintyä lievää ihon kirvelyä, polttelua tai punoitusta ja hyvin harvoin allergista ihottumaa.[1][4]
Synteesi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naftifiinisynteesin lähtöaineena on 1-naftyylimetyyliamiini, joka reagoi formamidin ja natriumdivetyfosfaatin kanssa N-metyyli(1-naftyylimetyyli)amiiniksi. Tämä välituote reagoi edelleen emäksisissä olosuhteissa (E)-3-kloorifenyylipropeenin kanssa muodostaen naftifiinia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Axel Schmidt & Frank-Ulrich Geschke: Antimycotics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 25.12.2012
- ↑ a b Naftifine DrugBank. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
- ↑ David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1169. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.12.2012). (englanniksi)
- ↑ a b Stephen E. Wolverton: Comprehensive Dermatologic Drug Therapy. Elsevier Health Sciences, 2007. ISBN 9781416033288 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.12.2012). (englanniksi)