Nadine Dorries

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nadine Dorries
Yhdistyneen kuningaskunnan digitaali-, kulttuuri-, media- ja urheiluministeri
15. syyskuuta 2021 – 6. syyskuuta 2022
Edeltäjä Oliver Dowden
Yhdistyneen kuningaskunnan mielenterveydestä, itsemurhien ehkäisystä ja potilasturvallisuudesta vastaava apulaisministeri/parlamentaarien alivaltiosihteeri
27. heinäkuuta 2019 – 15. syyskuuta 2021
Edeltäjä Jackie Doyle-Price
Seuraaja Gillian Keegan
Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen jäsen
5. toukokuuta 2005–
Mid Bedfordshiren vaalipiiri
Edeltäjä Jonathan Sayeed
Henkilötiedot
Syntynyt21. toukokuuta 1957 (ikä 67)
Liverpool, Englanti
Kansalaisuus  Yhdistynyt kuningaskunta
Tiedot
Puolue Konservatiivipuolue
Aiheesta muualla
www.dorries.org.uk

Nadine Vanessa Dorries (os. Bargery; s. 21. toukokuuta 1957) on brittiläinen konservatiivipuolueen poliitikko, joka on toiminut Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen jäsenenä vuodesta 2005 ja digitaali-, kulttuuri-, media- ja urheiluministerinä vuosina 2021–2022.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen politiikkaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nadine Bargery syntyi Liverpoolissa.[1] Hänen katolinen, irlantilainen isänsä työskenteli linja-autonkuljettajana ja hissinkuljettajana ja kärsi Raynaudin oireesta,[2] kun taas hänen äitinsä oli protestantti.[3] Vuosina 1975–1978 hän työskenteli sairaanhoitajana Warringtonin sairaalassa ja vuosina 1978–1981 eri paikoissa Lontoossa ja Liverpoolissa.[4] Vuosina 1983–1984 hän toimi Sambiassa paikallisen koulun rehtorina samalla, kun hänen aviomiehensä johti kuparikaivosta.[5] Vuonna 1987 hän perusti Company Kids Ltd -päivähoitoyrityksen, joka myytiin vuonna 1998 Bupa-terveysvakuutusyhtiölle,[6] jonka hallituksessa Dorries toimi seuraavan vuoden ajan.[4]

Alahuoneessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2001 parlamenttivaaleissa Dorries oli ehdolla Hazel Groven vaalipiirissä, mutta tuli toiseksi häviten liberaalidemokraattien Andrew Stunellille.[7] Hän työskenteli Oliver Letwinin erityisneuvonantajana, kun tämä toimi konservatiivien varjohallituksen valtiovarainministerinä.[8][9]

Vuoden 2005 parlamenttivaaleissa Dorries valittiin alahuoneeseen Mid Bedfordshiren vaalipiiristä 46,3 prosentin ääniosuudella.[10] Saman vuoden konservatiivipuolueen puheenjohtajavaalissa Dorries kannatti David Davisiä,[11] mutta veti tukensa myöhemmin pois.[12] Puheenjohtajaksi valittu David Cameron edustaa Dorriesin mukaan ”kaikkea, johon olen läpi elämäni suhtautunut epäluuloisesti”.[13]

Kulukorvaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2009 parlamentin kulukorvausskandaalissa sanomalehti The Daily Telegraph uutisoi Dorriesin nostaneen 24 222 punnan edestä kulukorvauksia vaalipiirissään sijaitsevaa kakkosasuntoaan varten, vaikka kyseessä oli tosiasiassa hänen ensisijainen asuntonsa. Hän oli myös anonut kulukorvauksia hotelliyöpymisistä, joista yhden kuitissa luki nimenä ”herra N Dorries”; näitä kuluanomuksia ei hyväksytty, ja Dorriesin mukaan ne oli lähetetty vahingossa.[14] BBC:n radiohaastattelussa hän vertasi kulukorvauksista uutisointia mccarthyistiseen noitavainoon, mistä konservatiivipuolueen puheenjohtaja David Cameron kritisoi häntä julkisesti.[15] Hän väitti, että the Daily Telegraphin uutisointi saattaisi johtaa kansanedustajien itsemurhiin, minkä seurauksena sanomalehti pakotti Dorriesin poistamaan bloginsa internetissä uhaten tätä oikeustoimilla kunnianloukkauksesta.[16] Vuonna 2010 Dorriesin nostamat kulukorvaukset olivat edelleen tutkinnan kohteena; epäselvyyksiä oli muun muassa liittyen hänen ensisijaisen asuntonsa sijaintiin.[17] Hän oli myös nostanut lähes 20 000 puntaa kulukorvauksia toimistokuluja varten ”tutkimustyöstä”, jota hän oli tehnyt mediasuhde- ja PR-yritykselle.[18]

Vuonna 2013 paljastui, että Dorriesin tytär Philippa oli ollut hänen palkkalistoillaan ja saanut julkisista varoista palkkaa yli 40 000 puntaa; Philippan erottua Dorries palkkasi tämän pikkusiskon Jenniferin, joka sai yli 30 000 puntaa palkkaa.[19] Daily Mirrorin toimittajan kysyttyä asiasta Dorriesilta tämä vastasi Twitterissä: ”Jos näen sinut mailia lähempänä tyttäriäni, naulaan munasi maahan... etuhampaitasi käyttäen. Tajuatko?”[20] Samana vuonna hän ilmoitti, ettei enää anoisi kulukorvauksia, vaan nostaisi ainoastaan kansanedustajan palkkaa.[21]

Televisioesiintyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2012 ilmoitettiin, että Dorries esiintyisi kilpailijana reality-TV-sarjassa I’m a Celebrity... Get Me Out Of Here. Konservatiivipuolueen jäsenet ja Dorriesin vaalipiirin asukkaat kritisoivat Dorriesin päätöstä.[22][23] Dorries ei ollut ilmoittanut puolueen avainhenkilöille, että hän jäisi pois parlamentista. Hänet erotettiin konservatiivipuolueen parlamenttiryhmästä.[24] Sarjan kuvaukset alkoivat 11. marraskuuta, mutta Dorres eliminoitiin kilpailijoista ensimmäisenä 21. marraskuuta.[25] Hän palasi parlamenttiin ja istui sitoutumattomana kansanedustajana.[26]

Dorries hyväksyttiin takaisin konservatiivipuolueen parlamenttiryhmän jäseneksi toukokuussa 2013.[27] Päätöksen spekuloitiin johtuvan siitä, että Dorriesin pelättiin saattavan loikata UKIPiin,[28] joka oli saman kuun paikallisvaaleissa vienyt äänestäjiä konservatiiveilta.[29][30] Pian tämän jälkeen Dorries ehdotti, että seuraavissa vaaleissa konservatiivipuolue ja UKIP voisivat asettaa ehdolle yhteisiä ehdokkaita;[31] konservatiivipuolue kuitenkin tyrmäsi ehdotuksen.[32][33]

Marraskuussa 2013 Dorries esitti alahuoneelle anteeksipyynnön kieltäydyttyään paljastamasta esiintymispalkkiotaan. Hän vetosi salassapitosopimukseensa televisiokanava ITV:n kanssa ja siihen, että palkkio oli maksettu hänen omistamalleen yritykselle eikä suoraan hänelle.[34] Myöhemmin hän ilmoitti palkkion suuruudeksi 20 228 puntaa.[35]

Hallituksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boris Johnsonin tultua valituksi konservatiivipuolueen puheenjohtajaksi ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriksi Dorries nimitettiin mielenterveydestä, itsemurhien ehkäisystä ja potilasturvallisuudesta vastaavaksi parlamentaariseksi alivaltiosihteeriksi.[36]

10. maaliskuuta 2020 Dorries sai koronavirustartunnan ollen näin ensimmäinen tartunnan saanut alahuoneen jäsen.[37] Toukokuussa 2020 Dorries ylennettiin apulaisministeriksi.[38]

Syyskuussa 2021 Dorries nimitettiin digitaali-, kulttuuri-, media- ja urheiluministeriksi.[39] Hän on kritisoinut BBC:n ”elitismiä” ja aikoo uudistaa BBC:tä.[40]

Poliittiset näkemykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dorries vuonna 2014.

Brexit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2016 EU-kansanäänestyksessä Dorries kannatti brexitiä eli Yhdistyneen kuningaskunnan eroa Euroopan unionista. Hän vaati brexitiä vastustaneen pääministerin David Cameronin eroa.[41]

Abortti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dorries on useilla lakialoitteilla pyrkinyt laskemaan aikarajaa, jonka puitteissa abortin saisi tehdä. Vuonna 2006 hän pyrki laskemaan aikarajaa Isossa-Britanniassa 24:nnestä raskausviikosta 21:seen.[42] Vuonna 2008 hän pyrki muuttamaan parlamentin käsittelemää hedelmöitys- ja alkiolakia siten, että aikaraja olisi laskettu 20:nteen raskausviikkoon.[43][44] Vuonna 2011 hän pyrki kieltämään aborttineuvonnan tarjoamisen.[45]

Seksuaalikasvatus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 Dorries jätti lakialoitteen, jonka nojalla 13–16-vuotialle tytöille suunnattavassa seksuaalikasvatuksessa tulisi opettaa entistä enemmän seksistä pidättäytymisestä.[46] Terveydenhuolto- ja seksuaalikasvatusasiantuntijat kritisoivat lakialoitetta, ja työväenpuolueen kansanedustaja Chris Bryant kutsui sitä ”typerimmäksi näkemäkseen lakiehdotukseksi”.[47]

Samaa sukupuolta olevien avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dorries vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Vuonna 2013 hän kritisoi parlamentin silloin käsittelemää lakiehdotusta muun muassa sen suhteen, ettei se käsitellyt ollenkaan avioliiton täydellistämistä, aviorikoksia tai uskottomuutta, jotka hänen mielestään aiemman lainsäädännön nojalla liittyvät ainoastaan heteroseksuaalisiin avioliittoihin.[48][49][50]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dorries meni naimisiin kaivosinsinööri Paul Dorriesin kanssa vuonna 1984. Heille syntyi kolme tytärtä ennen kuin he erosivat vuonna 2007.[1]

Dorries on anglikaaninen kristitty, ja on sanonut olevansa kansanedustaja ”vain, koska Jumala niin haluaa.”[51]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Andrew Gimson: Nadine Dorries: brave Tory rebel or a self-serving stunt woman? The Guardian. 11. marraskuuta 2012. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  2. ↑ Ann Treeman: The contradictory Nadine Dorries The Times. 5. huhtikuuta 2014. Arkistoitu 28. syyskuuta 2021. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  3. ↑ Roz Lewis: Nadine Dorries: My family values The Guardian. 6. maaliskuut 2015. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b Nadine Bargery BBC News Vote 2001. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  5. ↑ Roya Nikkhah: The Tories' Nadine Dorries: Bridget Jones, MP The Telegraph. 4. marraskuuta 2007. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  6. ↑ Andrew Anthony: ‘She often speaks without thinking’: Nadine Dorries, our new minister for culture wars The Guardian. 31. lokakuuta 2021. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  7. ↑ General Election results, 7 June 2001 (PDF) (s. 72) Research paper 01/54. 18. kesäkuuta 2001. Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen kirjasto. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  8. ↑ The world according to Nadine Dorries The Telegraph. 4. marraskuuta 2007. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  9. ↑ The art of spinning: From PR to Parliament The Independent. 8. tammikuuta 2007. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  10. ↑ Result: Bedfordshire Mid BBC News – Election 2005. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  11. ↑ George Jones, Brendan Carlin: Davis surges ahead in race to be Tory leader The Telegraph. 7. heinäkuuta 2005. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  12. ↑ George Jones: Poll shows Cameron is runaway choice The Telegraoh. 20. lokakuuta 2005. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  13. ↑ 10 people Dave should fear: Nadine Dorries New Statesman. 25. helmikuuta 2010. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  14. ↑ Martin Beckford: MPs' expenses: Tory MP Nadine Dorries admits she only spends weekends and holidays in her 'main home' The Telegraph. 15. toukokuuta 2009. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  15. ↑ Hélène Mulholland: Cameron rebukes Tory MP over 'McCarthyite witch-hunt' comment The Guardian. 22. toukokuuta 2009. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  16. ↑ Gaby Hinsliff: Telegraph lawyers shut down Tory MP's blog The Guardian. 23. toukokuuta 2009. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  17. ↑ Jon Swaine: MPs' expenses: Nadine Dorries's neighbours to give evidence over second home claims The Telegraph. 23. tammikuuta 2010. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  18. ↑ Jon Swaine: MPs' expenses: Nadine Dorries under investigation by sleaze watchdog The Telegraph. 15. tammikuuta 2020. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  19. ↑ Holly Watt: MPs’ expenses surpass pre-scandal levels as 150 give jobs to family The Telegraph. 12. syyskuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  20. ↑ Darren Boyle: Press Gazette Press Gazette. 24. marraskuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  21. ↑ Nadine Dorries to stop claiming parliamentary expenses BBC News. 27. kesäkuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  22. ↑ Andy McSmith: A new low in parliamentary history? Serving Conservative MP Nadine Dorries takes time out to appear reality television show I'm a Celebrity... The Independent. 6. marraskuuta 2012. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  23. ↑ I'm a Celebrity: MP Nadine Dorries' constituents' views BBC News. 6. marraskuuta 2012. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  24. ↑ Hélène Mulholland: Tory party suspends Nadine Dorries The Guardian. 6. marraskuuta 2012. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  25. ↑ David Batty: Nadine Dorries voted off I'm A Celebrity … Get Me Out of Here The Guardian. 22. marraskuuta 2012. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  26. ↑ Hélène Mulholland: Nadine Dorries kept waiting for Tory whip to be restored The Guardian. 27. marraskuuta 2012. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  27. ↑ Nadine Dorries reinstated as Conservative MP BBC News. 8. toukokuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  28. ↑ Tories forced to re-embrace 'Mad Nad' Dorries after UKIP threat The Week. 8. toukokuuta 2013. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  29. ↑ Andy McSmith: Andy McSmith's Diary: After Ukip pain, Tories tread gently around Nadine Dorries The Independent. 7. toukokuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  30. ↑ Cathy Newman: How do you solve a problem like Nadine Dorries? The Telegraph. 7. toukokuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  31. ↑ Isabel Hardman: Nadine Dorries interview: why I want to run as a UKIP-Tory joint candidate The Spectator. 18. toukokuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  32. ↑ Rowena Mason: Nadine Dorries would be kicked out of Tories again if she stood on joint Ukip ticket The Telegraph. 15. toukokuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  33. ↑ Nadine Dorries may stand for election as joint Tory-Ukip candidate The Guardian. 15. toukokuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  34. ↑ Rowena Mason: Nadine Dorries apologises to MPs over I'm a Celebrity appearance fee The Guardian. 11. marraskuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  35. ↑ Andy McSmith: Andy McSmith's Diary: Nadine Dorries reveals humiliation pays, but not as much as we thought it did The Independent. 2. joulukuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  36. ↑ James Shepherd: New health ministers appointed by incoming prime minister Nursing Times. 29. heinäkuuta 2019. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  37. ↑ Peter Walker: Health minister Nadine Dorries diagnosed with coronavirus The Guardian. 10. maaliskuuta 2020. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  38. ↑ The Rt Hon Nadine Dorries MP gov.uk. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  39. ↑ Peter Walker, Jim Waterson, Aubrey Allegretti: Nadine Dorries appointed culture secretary in reshuffle The Guardian. 15. syyskuuta 2021. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  40. ↑ Nadine Dorries: New culture secretary says BBC needs real change BBC News. 4. lokakuuta 2021. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  41. ↑ Ned Simons: Tory MP Nadine Dorries Demands David Cameron Resign Over Brexit 'Lies' On Live TV Huffington Post. 29. toukokuuta 2016. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  42. ↑ Termination of Pregnancy (column 155) Hansard. 31. lokakuuta 2006. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  43. ↑ David Modell: Christian fundamentalists fighting spiritual battle in Parliament The Telegraph. 17. toukokuuta 2008. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  44. ↑ Kira Cochrane: The end of choice? The Guardian. 19. toukokuuta 2008. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  45. ↑ Polly Curtis: Downing Street forces U-turn on Nadine Dorries abortion proposals The Guardian. 31. elokuuta 2011. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  46. ↑ Graeme Paton: Teach schoolgirls to say 'no to sex', Tory MP says The Telegraph. 4. toukokuuta 2011. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  47. ↑ Jane Martinson: Nadine Dorries and sex education lessons for girls The Guardian. 4. toukokuuta 2011. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  48. ↑ Nadine Dorries: The same-sex marriage bill is ‘political suicide’ and it won’t make gay couples equal PinkNews. 4. helmikuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  49. ↑ Gay marriage debate in quotes The Guardian. 6. helmikuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  50. ↑ Thomas Duggins: Adultery and the same-sex marriage bill The Spectator. 13. helmikuuta 2013. Arkistoitu 13. maaliskuuta 2022. Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  51. ↑ MP calls for lower abortion time limit. The War Cry, 2. kesäkuuta 2007, nro 6812, s. 4–5. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 13. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nadine_Dorries&oldid=22609317”