Nabis-ryhmä
Nabis-ryhmä (ransk. Les Nabis) oli Pariisissa 1892 perustettu syntetistien ja symbolistien taiteilijaryhmä, joka oli kiinnostunut henkisistä asioista, kuten mystiikasta, teosofiasta, filosofiasta ja kristinuskosta.[1] Nabis-ryhmä vaikutti laajalla ja monipuolisella toiminnallaan merkittävästi Ranskan taide-elämään 1800-luvun lopulla. Nabis-ryhmän mukaan taideteos heijasti taiteilijan luonnon pohjalta luomaa synteesiä, joka ilmeni henkilökohtaisina esteettisinä metaforina ja symboleina.[2]
Nabis-ryhmän taiteilijoita innoittivat japanilaiset puupiirrokset, Ranskan symbolistinen kuvataide sekä englantilaiset prerafaeliitit. Heidän suurin inspiration lähteensä oli kuitenkin Paul Gauguinin ympärille muodostunut Pont-Avenin koulukunta. Nabis-ryhmän perustaja Paul Sérusier maalasi Pont-Avenissa teoksen Paysage au Bois d'Amourin vuonna 1888 Gauguinin ohjauksessa. Se on pienehkö, lähes abstrakti maalaus, joka muodostuu pelkistetyistä väriläiskistä. Myöhemmin tämä Nabis-ryhmän ensimmäinen teos tunnettiin myös nimellä Talismaani.[2]
Sérusier palasi Pariisin mukanaan Talismaani-maalaus ja mielessään Gauguinin opetukset. Pariisissa hän sai useat taiteilijaystävänsä omaksumaan mystiset esteettiset opinkappaleensa. He ottivat nimekseen Nabis (heprean sanasta navi, “profeetta” tai “näkijä”). Alkuperäiseen ryhmään kuuluivat ranskalaiset Maurice Denis, Pierre Bonnard, Édouard Vuillard, Henri-Gabriel Ibels, Ker-Xavier Roussel ja Paul Ranson. Myöhemmin siihen liittyivät hollantilainen taidemaalari Jan Verkade, unkarilainen Josef Rippl-Ronai ja sveitsiläissyntyinen Félix Vallotton. Myös ranskalaiset kuvanveistäjät Georges Lacombe ja Aristide Maillol liittyivät ryhmään.[2]
Nabis-ryhmä järjesti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1891 ohjenuoranaan Maurice Denisin lausahdus “Maalaus, ennen kuin siitä on tullut sotaratsu, alaston nainen tai jokin anekdootti, on pohjimmiltaan tasainen pinta, joka on peitetty värein tietyssä järjestyksessä.” Vaikka ryhmällä ei ollutkaan mitään yhtenäistä tyyliä, kaikki Nabiksen taiteilijat korostivat maalausten kaksiulotteisuutta käyttämällä selkeitä väripintoja sekä tyyliteltyjä kuvioita ja muotoja. Esimerkiksi Vuillard maalasi yleensä interiöörejä, joissa oli runsaasti kuvioituja tapetteja ja kankaita. Bonnard puolestaan oli kiinnostunut japanilaisista puupiirroksista, ja niiden vaikutuksesta hänen sommitelmansa olivat pelkistettyjä, ja niissä oli usein viiva- ja ruutukuvioita. Denis puolestaan suosi sulokkaita arabeskeja.[2]
Nabis-ryhmä tunnettiin myös monipuolisesta toiminnastaan taiteen ja taideteollisuuden eri alueilla. He suunnittelivat julisteita, lasimaalauksia, teatterilavastuksia, ohjelmalehtisiä ja kirjankuvituksia. Ryhmän sisällä alkoi kuitenkin pian syntyä erimielisyyksiä, ja jotkut erosivat siitä. Lopulta Nabis lakkautettiin vuonna 1899. Ainoastaan Vuillard, Bonnard ja Maillol jatkoivat työskentelyään samalla tyylillä.[2]
Seuraavien vuosikymmenten länsimaisen taiteen lukuisat avantgarde-suuntaukset jättivät Nabis-ryhmän saavutukset varjoonsa, mutta ryhmän ajatukset olivat kuitenkin avaamassa tietä 1900-luvun abstraktille ja nonfiguratiiviselle taiteelle.[2]