Naapuruussopimus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naapuruussopimus
Sopimus ystävyydestä, suhteiden perusteista, alueellisista koskemattomuuksista ja valtiollisista yhteistöistä. Suomen Tasavallan ja Venäjän federaation välillä
Allekirjoitettu 20. tammikuuta 1992
Allekirjoituspaikka Helsinki, Suomi
Kielet suomi ja venäjä[1]
Voimaantulopäivä 11. heinäkuu 1992
Korvaa sopimuksen YYA-sopimus
Osapuolet
Osapuolet Suomi
Venäjä
Allekirjoittajat Esko Aho ja Gennadi Burbulis

Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välinen sopimus suhteiden perusteista[1] (ruots. Överenskommelse om grunderna för relationerna mellan Republiken Finland och Ryska Federationen[2], ven. Договор между Российской Федерацией и Финляндской Республикой об основах отношений, Dogovor meždu Rossiskoi Federatsijei i Finljandskoi Respublikoi ob osnovah otnošenij[3]), tunnetaan myös nimellä Naapuruussopimus, on 20. tammikuuta 1992 Helsingissä solmittu Suomen ja Venäjän välinen sopimus. Sopimuksessa käsitellään alueellista koskemattomuutta ja valtiollista yhteistyötä. Sen allekirjoittivat Suomen pääministeri Esko Aho ja Venäjän varapääministeri Gennadi Burbulis. Sopimus ratifioitiin 26. kesäkuuta, ja se tuli voimaan 11. heinäkuuta 1992.

Sopimus oli ensin voimassa kymmenen vuotta, ja sen jälkeen sitä jatkettiin viisi vuotta kerrallaan. Vuonna 2022 alkoi uusi viisivuotiskausi.[4]

Sopimuksen neuvottelu aloitettiin jo Neuvostoliiton loppuvaiheissa. Solmimishetkellä sovittiin, että neuvostoajalta peräisin ollut YYA-sopimus lakkaa olemasta voimassa valtioiden keskinäisellä noottien vaihdolla.lähde?

Sopimuksen laatimisen yhteydessä Suomen puolelta esitettiin, että sopimukseen tulisi maininta Suomen oikeuksista kehittää ja suojella suhteitaan Venäjällä oleviin suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Vastavuoroisesti Venäjä sai oikeuden suojella ”Venäjältä peräisin olevien omaperäisyyttä Suomessa”.[1]

Suomen liittyminen Natoon aiheutti Venäjällä keskustelua siitä, noudattaako Suomi naapuruussopimusta ja Pariisin rauhansopimusta. Naapuruussopimuksesta on mahdollista irtautua, mikäli toinen osapuoli antaa tästä kirjallisen ilmoituksen, minkä jälkeen sopimus on voimassa vielä 90 päivää ja raukeaa tämän jälkeen.[5]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]