Naamioiden vallan alla
| Naamioiden vallan alla | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Naamioiden vallan alla |
| Tekijä | James Ensor |
| Valmistumisvuosi | ja |
| Taiteenlaji | Asetelma |
| Teostyyppi | Maalaus |
| Materiaali | Öljyväri ja kangas (maalauspohja) |
| Korkeus | 50,00 cm |
| Leveys | 60,00 cm |
| Kokoelma | Kansallisgalleria |
| Sijainti | Ateneum |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Naamioiden vallan alla (Sous le règne du masque) ts. Naamion valtakunnassa on belgialaisen taiteilijan James Ensorin öljyvärityö kankaalle vuodelta 1925. Kooltaan tämä työ on 50×60 cm ja se kuuluu Ateneumin taidemuseon Ester ja Jalo Sihtolan lahjoituskokoelmaan.
Tämä heleänvärinen työ Naamioiden vallan alla kuuluu Ensorin ns. myöhempään tuotantoon, jolloin hän varioi jo käyttämiään aiheita. Kaiken kaikkiaan se on tyypillinen Ensorille, joka maalasi paljon muitakin asetelmia.[1] Maalauksessa naamioit katselevat pöydän reunalla pöydällä olevia tavaroita: kukkamaljakoita, kankaita ja paria pientä patsasta. Taustan seinällä erottuu hämärästi lentäviä ihmisiä siipineen ja muutamat kujeilevan näköiset ihmiskasvot.
Naamioita Ensor maalasi vuoden 1883 paikkeilta lähtien. Hän oli itse asiassa kasvanut naamioiden ja nukkien ympäröimänä perheensä matkamuistomyymälässä Ostendissa. Siellä myytiin simpukankuoria ja esineistöä Kaukoidästä sulassa sovussa eli viuhkoja, posliinimaljakoita ja naamioita. Ensor maalasi esimerkiksi omankuvan, jossa hänen kasvojaan ympäröi koko joukko naamioita tungokseen asti. On ajateltu Ensorin käyttäneen naamioita ilmaisemassa luonteenpiirteitä ja tunnetiloja. Hänen katsoneen käyttäneen niitä enemminkin paljastamis- kuin peittämistarkoituksessa. Hän maalasi useita näynomaista, karnevalistista groteskinomaistakin maalausta. Hänen painajaismaisimmatkin maalauksensa, jotka ovat ekspressiivisiä ja kirkasvärisiä esiintyvät kuitenkin hyvin maalauksellisessa muodossa.[1]
Jalo Sihtola sai Naamioiden vallan alla- maalauksen lahjaksi belgialaiselta liikemiesystävältään Camille Snauwaertilta vuonna 1937. Sihtola oli itse asiassa tavannut Ensorin itsekin tuona samana vuonna, jota hän kirjeessään liikemiesystävälleen Jean Gutzeitille Brysseliin kuvailee "älykkääksi taiteilijaksi ja suureksi vanhaksi herrasmieheksi".[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Huusko, Timo & Hovinheimo, Petja: Insinöörin rakkaus, s. 166. Helsinki: Ateneumin taidemuseo, 2003. ISBN 951-53-2530-7