Näyttelijän työ
| Näyttelijän työ omakohtaisen luovan eläytymisen saavuttamiseksi |
|||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kirjailija | Konstantin Stanislavski | ||||||||||||
| Kieli | venäjä | ||||||||||||
| Julkaistu | 1936 | ||||||||||||
| Suomennos | |||||||||||||
| Suomentaja | Juhani Konkka | ||||||||||||
| Kustantaja | Työväen näyttämöiden liitto | ||||||||||||
| Julkaistu | 1951, u.p. 2001 | ||||||||||||
| Sivumäärä | 410 | ||||||||||||
| ISBN | 951-9351-77-9 | ||||||||||||
|
|||||||||||||
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|||||||||||||
Näyttelijän työ on venäläisen näyttelijän, ohjaajan ja pedagogin Konstantin Stanislavskin kirjoittama näyttelijäntyön perusteos, jossa Stanislavski esittää "järjestelmän", systemaattisen tavan opettaa näyttelijän ja ohjaajan työtä ja luoda vuorovaikutus näyttämön ja katsomon välille.[1]
Näyttelijän työ on suomennettu kahteen otteeseen. Ensimmäinen suomennos on Juhani Konkan, ja se ilmestyi 1951. Sen toinen osa, Luonteen kehittäminen, ilmestyi suomeksi 1970 Ulla-Liisa Heinon suomentamana ja Tammen kustantamana.
Kristiina Revon suomennos, joka sisältää kaksi osaa Näyttelijän työtä, ilmestyi 2011, ja hän sai työstään J. A. Hollo -kääntäjäpalkinnon. Repo on koonnut suomennokseensa aiemmin tunnettuja Stanislavski-teoksia mutta myös aiemmin suomentamattomia tekstejä. Revolla on taustalla opinnot Moskovassa, yhteydet Stanislavskin teatterin opettajiin ja pitkä kokemus ohjaajana. Moring kiittää Revon suomennosta selkeäksi stanislavilaiseen tapaan. Moring huomauttaa sivumennen, että teos "avaa uusia näkökulmia Stanislavskiin, jonka opit ovat kielestä toiseen siirtyessään usein hämärtyneet ja menettäneet sisäisen logiikkansa".[2] Kolmas osa, Näyttelijän roolityöskentely. Näyttelijän työ 3, sekin Revon suomentama, ilmestyi 2017. Teoksista vain ensimmäinen osa on Stanislavskin sellaisenaan kirjoittama, toinen osa on tutkijoiden kokoama Stanislavskilta jälkeen jääneiden kirjallisten materiaalien pohjalta.[3]
Stanislavskin järjestelmään perustuu monen näyttelijän työ ja muun muassa The Actors Studio, jossa edelleen koulutetaan näyttelijöitä järjestelmän erilaisin muunnelmin. Vsevolod Meyerholdin "biomekaniikka" ja eurooppalaisen teatterin suuret nimet Bertolt Brecht, Jerzy Grotowski ja Antonin Artaud tunnustavat Moringin mukaan kaikki velkansa Stanislavskille, kuten myös Jouko Turkka.[2] Katja Kiuru tosin kiistää Turkan stanislavskilaisuuden vastineessaan Moringille,[4] ja seuraavassa kirjoituksessa Moring sanookin, ettei Turkka ollut stanislavskilainen mutta "voisi kantaa kukkia Stanislavskin haudalle", kuten hän alun perin kirjoitti.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Näyttelijän työ, Finna.fi, viitattu 27.7.2022
- ↑ a b Kirsikka Moring, Näin syntyy näyttelijän karisma, Helsingin Sanomat 13.4.2012, viitattu 27.7.2022
- ↑ Anniina Karhu, Käyttökelpoinen työkalupakki ja vanhahtavaa ajankuvaa, Turun Sanomat 5.8.2011, viitattu 27.7.2022
- ↑ Katja Kiuru, Turkka ei ollut stanislavskilainen Helsingin Sanomat 24.4.2012, viitattu 27.7.2022
- ↑ Kirsikka Moring, Yhteiskunnan murrokset näkyvät näyttelijän työssä, Helsingin Sanomat 6.5.2012, viitattu 27.7.2022