Mykerösavikka
| Mykerösavikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Chenopodioideae |
| Suku: | Murosavikat Blitum[1] |
| Laji: | capitatum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Blitum capitatum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Mykerösavikka (Blitum capitatum) on revonhäntäkasvien heimoon kuuluva[2] yksivuotinen ruoho. Kypsinä sen pähkylähedelmät muodostavat huomiota herättävän, marjamaisen rykelmän.[3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mykerösavikka kasvaa 10–40 cm korkeaksi. Kasvi on yleisväritykseltään vihreä ja lähes kalju. Varsi on tavallisesti pysty ja sen haarat ovat pitkiä. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia ja kookkaita, ja niiden lapa on kolmiomainen ja tiheään isohampainen. Ylimmät lehdet ovat lyhytruotisia ja lavaltaan keihäsmäisiä. Kukinnon yläosa on lehdetön ja katkonaisen tähkämäinen. Kukinnon sykeröt ovat lehtihankaisia, tiiviitä ja niiden kukat ovat osin yhdiskasvuisia. Kukan kehä on 3–5-lehtinen ja se muuttuu pähkylän kypsyessä meheväksi ja violetinpunaiseksi. Mykerösavikka kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Siemen on tavallisesti vaaka-asennossa, kooltaan 0,6–1 mm pitkä, pyöreä ja teräväreunainen.[4]
Laji muistuttaa hyvin paljon sen lähisukulaista marjasavikkaa (Blitum virgatum).[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopassa mykerösavikan päälevinneisyysalue ulottuu Etelä- ja Keski-Ranskasta Alppien alueen läpi Etelä-Saksaan ja -Puolaan sekä Balkanin pohjoisosiin. Satunnaisemmin lajia tavataan muun muassa Pyreneiden niemimaalla, Britteinsaarilla, Fennoskandian eteläosissa ja Länsi-Venäjällä. Aasiassa lajia kasvaa satunnaisesti Koillis-Turkissa, Kaukasuksen alueella sekä muutamalla alueella Keski-Aasiassa. Pohjois-Amerikassa mykerösavikka on laajalle levinnyt. Sitä tavataan Kanadan etelä- ja länsiosissa, suuressa osassa Alaskaa sekä Yhdysvaltojen länsi- ja pohjoisosissa.[5]
Suomessa mykerösavikkaa on tavattu muutamin paikoin Etelä-Suomesta sekä Oulun seudulla. Porin seudulla se on vakiintunut paikalliseen kasvilajistoon.[3][6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mykerösavikka on Suomessa hyvin harvinainen uustulokas, jota on tavattu lähinnä puutarhoista.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mykerösavikkaa on viljelty myös ravintokasvina.[3][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Murosavikat – Blitum laji.fi. Viitattu 26.1.2020.
- ↑ Species Details: Blitum capitatum L. catalogueoflife.org. Viitattu 26.1.2020.
- ↑ a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 131.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 126, 131.
- ↑ a b Den virtuella floran: Smultronmålla (myös levinneisyyskartat) Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Mykerösavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 12.3.2013.