Myh’ailo Semenko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myh’ailo Semenko
Михайль Семенко
Myh’ailo Semenko
Myh’ailo Semenko
Henkilötiedot
Syntynyt31. joulukuuta 1892
Kybyntsi, Myrhorodin piiri, Pultavan kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut23. lokakuuta 1937 (44 vuotta)
Sandarmoh, Karjalan ASNT, Neuvostoliitto
Ammatti runoilija
Kirjailija
Tuotannon kieliukraina
Esikoisteos Préludes
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Myh’ailo Semenko (31. joulukuuta 1892 Kybyntsi, Myrhorodin piiri, Pultavan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 23. lokakuuta 1937 Sandarmoh, Karjalan ASNT, Neuvostoliitto) oli ukrainalainen runoilija ja ukrainalaisen futurismin perustaja ja teoreetikko.[1]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Semenkon äiti oli kirjailija Marija Proskurivna. Semenko opiskeli Pietarissa Psyko-neurologisessa instituutista. Hän julkaisi vuonna 1913 ensimmäisen kokoelmansa Préludes, johon hän oli saanut vaikutteita Ukrainska hatan piiriin kuuluvilta runoilijoilta. Kahdella seuraavalla kokoelmalla sekä toisessa niistä julkaisemallaan manifestilla Semenko pani alkuun ukrainalaisen ”kverofuturismin” eli ”etsimisen taiteen” aikana, jolloin Ukrainassa harrastettiin venäläistä kubofuturismia ja egofuturismia. Hän julkaisi 1918 muutamia kokoelmia, ja seuraavana vuonna hänen kokoelmiaan julkaisi Fljamingo, joka oli Semenkon perustaman saman nimisen futuristiryhmän kustantamo. Hän julisti 1919 alkavaksi "vallankumouksellisen futurismin" jota edustavat runot ”Tovaryš Sontse” (”Toveri aurinko”) ja ”Dvi poezofilmy” (”Kaksi runoelokuvaa”). Hän työskenteli myös aikakauskirjan Mystetstvo päätoimittajana.[1]

Semenko perusti 1921 Futuristirunoilijoiden sokkiprikaatin, myöhemmin: Panfuturistien yhdistys (Aspanfut), joka julkaisi credonsa ja manifestinsa kirjallisessa kalenterissa Semafor u maibutnje (1922, ”Semaforeja tulevaisuuteen”) ja sanomalehdessä Katafalk iskusstva (1922). Vastauksena kritiikkiin Semenko ilmoitti uudistaneensa asenteensa muotoon ”vasemmistorintama”, ja 1924 Aspanfutin nimeksi tuli Komunkult. Hän työskenteli 1924–1927Odessan taiteellisessa elokuvastudiossa. Runojen lisäksi hän teki 1925 runoelokuvan Step (”Aro”).[1]

Semenko perusti 1927 uuden futuristiyhdistyksen Nova Generatsija. Jouduttuaan ankaran kritiikin kohteeksi hän hylkäsi futurismin ja liittyi bolsevikkivallankumouksellisiin runoilijoihin. Hän tunnusti 1930-luvun alussa aiemman ”virheellisen” asenteensa ja kirjoitti ”uudistunutta” asennetta edustavia kokoelmia. Hänet kuitenkin pidätettiin 1937 ja teloitettiin muiden ukrainalaisten kirjailijoiden mukana. Suojasään aikana 1957 hänen maineensa puhdistettiin.[1]

Varhaisissa futuristisissa runoissaan Semenko liikkuu urbaanissa maailmassa. Teemoihin ja aiheisiin hän sai vaikutteita futurismin perustajalta Filippo Tommaso Marinettilta. Hän teki runoissaan muotokokeiluja ja kielellisiä kokeiluja, joilla hän järkytti lukijaa. Hän hylkäsi klassiset ja aikalaiskirjallisuuden saavutukset ja sai vaikutteita modernin ukrainalaisen runouden kehityksestä. Semenkon koko tuotanto ilmestyi Harkovassa kolmiosaisena vuosina 1929–1931. Postuumi laitos ilmestyi 1985 nimellä Poezi.[1]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NKVD teloitti Semenkon Sandarmohissa Stalinin puhdistuksissa.[2].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Kravtsiv, Bohdan: Semenko, Mykhailo Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Tsurkan, Kate: Love Ukraine as You Would the Sun: 10 Ukrainian Books Worth Reading in English Literary Hub. 19.4.2021. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Myh’ailo_Semenko&oldid=22237503”