Mutakarppi
Mutakarppi | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Karppikalat Cypriniformes |
Heimo: | Särjet Cyprinidae |
Alaheimo: | Labeoninae |
Suku: | Cirrhinus |
Laji: | molitorella |
Kaksiosainen nimi | |
Cirrhinus molitorella |
|
Synonyymit | |
Useita synonyymejä
|
|
Katso myös | |
Mutakarppi eli kiinanmutakarppi (Cirrhinus molitorella) on särkien (Cyprinidae) heimoon kuuluva trooppisten, makeiden vesien kalalaji.
Mutakarpin tavallinen pituus on 15,2 senttimetrin luokkaa ja maksimipituus 55 senttimetriä. Suurin tavattu paino on 500 grammaa. Mutakarpilla on kylkiviivallaan 37–43 suomua.[2]
Mutakarppia on havaittu Mekong-, Chao Phraya-, Nam Theun-, Xe Bangfai- ja Nanpangjiang-jokien valuma-alueilla, Punaisessajoessa Kiinan ja Vietnamin alueella. Se on siis levinnyt Vietnamin, Kambodžan, Thaimaan, Laosin, Kiinan ja Taiwanin valtioihin. Sitä on tavattu myös Indonesiasta ja Malesiasta, minne se on voinut levitä vesiviljelyn seurauksena. Mutakarpin taksonominen asema on kuitenkin epävarma, ja edellä mainituilla alueilla elävät mutakarpit saattavat todellisuudessa osittain kuulua muihin lajeihin. Mutakarppia uhkaavat kalastus ja sen vaellusreittien patoaminen. Mekong-joessa mutakarpin on todettu jo vähentyneen ainakin Kambodžan ja Vietnamin alueella, joten Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee sen silmälläpidettäväksi lajiksi.[1]
Mutakarppi on kaikkiruokainen. Sen luonnonvaraisilla kannoilla on voimakas vaellusvietti, minkä viljellyt kannat ovat vähitellen menettämässä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Nguyen, T.H.T., Van, N.S. & Thinh, D.V.: Cirrhinus molitorella IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Cirrhinus molitorella (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 6.2.2020. (englanniksi)