Mustalakkimuura

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustalakkimuura
Koiras.
Koiras.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Puumuurat Thamnophilidae
Suku: Lakkimuurat Percnostola
Laji: rufifrons
Kaksiosainen nimi

Percnostola rufifrons
(Gmelin, 1789)

Alalajit[2]
  • P. r. jensoni
  • P. r. minor
  • P. r. rufifrons
  • P. r. subcristata
Katso myös

  Mustalakkimuura Wikispeciesissä
  Mustalakkimuura Commonsissa

Mustalakkimuura (Percnostola rufifrons) on puumuuriin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä-Amerikasta.

Usein mustalakkimuuralla katsotaan olevan neljä alalajia[2]. On kuitenkin ehdotettu, että alalajit P. r. jensoni ja P. r. minor tulisi erottaa lajiksi Percnostola minor.[3]

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalakkimuura voi kasvaa 14–15 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat toisistaan ulkonäöltään. Mustalakkimuurakoiraan pää, rinta, vatsa ja selkä ovat väriltään tumman harmaat. Päälaki ja siivet ovat mustat ja siivissä on kaksi ohutta valkoista raitaa. Naaraslinnun päälaki on musta ja pää ruskea. Selkä on ruskehtavan harmaa ja siivet ruskeat vaaleanruskein raidoin. Mustalakkimuuranaaraan rinta ja vatsa ovat oranssinruskeat.[3][4][5]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalakkimuuraa tavataan laikuttaisesti Kolumbiasta Venezuelan eteläosan kautta Brasiliaan, Guyanasta Brasiliaan sekä Perusta.[1] Lajin elinympäristöä ovat kosteat hiekkamaiden metsät ja rannikolla mangrovemetsät. Laji liikkuu yksin tai pareittain metsien pohjakerroksissa ja voi liittyä sekaparviin. Linnun ravintoa ovat hyönteiset ja se seuraa usein muurahaisia. Mustalakkimuuran pesimäkausi on huhtikuusta toukokuulle.[3][4][5]

  1. a b BirdLife International: Percnostola rufifrons IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.6.2020. (englanniksi)
  2. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Percnostola rufifrons (TSN 561911) itis.gov. Viitattu 16.6.2020. (englanniksi)
  3. a b c Miguel Lentino, Robin Restall, Clemencia Rodner: Birds of Northern South America, s. Pl. 166. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 9781472981615 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.6.2020). (englanniksi)
  4. a b Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 404-405. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.6.2020). (englanniksi)
  5. a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The suboscine passerines, s. 328. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-77063-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.6.2020). (englanniksi)