Mulgaparatiisikaija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mulgaparatiisikaija
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Paratiisikaijat Psephotellus
Laji: varius
Kaksiosainen nimi

Psephotellus varius
(Clark, 1910)

Synonyymit

Psephotus varius

Katso myös

  Mulgaparatiisikaija Wikispeciesissä
  Mulgaparatiisikaija Commonsissa

Mulgaparatiisikaija (Psephotellus varius) on eteläaustralialainen värikäs ja pitkäpyrstöinen kaija.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 28 cm ja paino 50–70 g. Sukupuolet ovat erivärisiä. Koiras on pääosin vihreä, sen otsa on keltainen, päälaella on punainen laikku, maha ja alaperä ovat keltaiset, ja kyljessä on punainen läiskä. Naaras on himmeämmän värinen. Nokka on tumman harmaa, iiris ruskea ja koivet ruskehtavan harmaat. Nuori lintu muistuttaa aikuista, mutta on himmeämmän värinen.

Mulgaparatiisikaijat elävät laajalla alueella Australian eteläosien sisämaassa. Austin Hobart Clark kuvaili lajin holotyypin ilmeisesti Spencer Gulfin alueelta Etelä-Australiasta.[2] Lajin populaation koko on noin 100 000 yksilöä.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mulgaparatiisikaija asuttaa puustoisia savanneja, kuivia pensaikkoja, sekä akasia- ja eukalyptusmetsiköitä.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on tavallisesti veden äärellä kasvavan matalan puun kolossa. Naaras munii neljästä kuuteen, tavallisesti viisi munaa, joita se hautoo noin kolme viikkoa. Koiras käy ruokkimassa hautovaa naarasta lähes joka tunti. Poikaset jättävät pesän kuukauden ikäisinä ja saavat aikuispuvun sulkasadossa, joka tapahtuu noin kolme kuukautta pesästälähdön jälkeen.

Mulgaparatiisikaijat syövät siemeniä, vihreitä lehtiä, hedelmiä ja marjoja.

  1. BirdLife International: Psephotellus varius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.4.2014. (englanniksi)
  2. IBC (englanniksi)