Muinainen suomalainen sotavarustus

Muinainen suomalainen sotavarustus käsittää aseet ja sotavarusteet jotka olivat käytössä Suomen esihistoriallisena aikana.

Nuorempi roomalaisaika

Nuoremmalla roomalaisajalla (150/200–375/400) aseet olivat muodoltaan skandinaavisia. Toisaalta Suomen ja Viron tarhakalmistoalueilta ei ole tehty aselöytöjä joten näiden alueiden asetyyppejä ei tunneta. Oulun Kaakkurin röykkiökalmistosta on löytynyt Pohjois-Suomen ainoa roomalaisaikainen miekka.

Kansainvaellusaika

Turusta löytyneitä kansainvaellusajalle 400-550-luvuille ajoitetut putkikeihäänkärki, taitettu miekka, kilvenkupura sekä kilven kädensija.

Kansainvaellusajalta (375/400–550/600) Suomesta tunnetaan keihäänkärkiä, kilvenkupuroita ja harvinaisia miekkoja. Yleisesti ottaen niissä on vahva skandinaavinen leima. Ajanjakson miekka- ja kilvenkupuralöydöt on yhdistetty paikallisiin suurtalonpoikiin ja soturieliittiin, joka piti ylläpiti kontakteja niin Suomen alueen sisällä kuin myös ulkopuolella. Kansainvaellusajan lopulla miekka- ja kilpihautauksista on päätelty kontaktien suuntautuneen Länsi- ja Keski-Eurooppaan, jolloin suomalaisia kävi mahdollisesti palvelemassa sikäläisissä sotajoukoissa.

Merovingiaika

Kilven lävistämiseen tarkoitettu merovingiaikainen suomalainen ango-keihäs.

Merovingiajan (550/600–800/825) aselöydöille on löydetty vastineita Gotlannista ja Keski-Ruotsista. Merovingiajan alussa käyttöön tuli kilven lävistämiseen tarkoitettu paikallinen muunnelma mannereurooppalaisesta ango-keihäästä. Merovingiajan loppupuolella 500–700-luvuilla Suomessa kehittyi omaperäisiä asetyyppejä. Keihäänkärjet olivat paikallista tuotantoa ja niiden koristelu viittasi yhteyksiin Itä-Baltiaan. Isonkyrön Pukkilan polttovenehautauksesta on löytynyt osia lintukuvioisesta kypärästä.

Viikinkiaika

Maskusta Humikkalan ristiretkiaikaisesta kalmistosta löytynyt hopeakoristeltu tappara.

Viikinkiaikana (800/825–1100) suomalaiset soturit käyttivät pääaseenaan keihäitä. Miekka oli vauraiden ase. Leveäteräinen sotakirves eli tappara yleistyi 1000-luvulla. Tärkein suojavaruste oli puinen ja nahkainen kilpi. Kilvissä ei ilmeisesti enää viikinkiajalla käytetty rautakupuraa tai muita metalliosia. Itämeren alueella on tehty rengas- ja lamellipanssareita ja rautakypäriä. Niihin liittyvät löydöt ovat kuitenkin harvinaisia, koska niitä ei laitettu hautoihin. Suomen alueelta näitä löytöjä ei ole tehty. Todennäköisesti käytössä oli nahkaisia suojavarusteita.

Jouset olivat osa sotavarustusta, mutta niistä ei löytöjen puuttuessa tiedetä juurikaan. Fennoskandian alueella tuli myöhäisrautakauden aikana yksinkertaisen pitkäjousen rinnalle käyttöön myös niin sanottu suomalais-ugrilainen jousi, joka oli tehty useasta eri puuosasta. Suomessa kyseinen jousi tunnetaan Viitasaaren järvilöydöstä sekä Paltamon suolöydöstä. Varsijousi levisi Itämeren alueelle myöhemmin 1200-luvulla saksalaisten ristiretkeläisten mukana.

Katso myös

• Aseet ja varusteet suomalaisessa tarustossa

Lähteet

Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet. Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-363-4