Muhammad ibn Hammam
Muhammad ibn Hammam (arab. محمد بن همام, s. 8. toukokuuta 1949 Doha) on qatarilainen jalkapallovaikuttaja, joka toimi Aasian jalkapalloliiton puheenjohtajana ja Kansainvälisen jalkapalloliitto Fifan varapuheenjohtajana. Fifa asetti hänet joulukuussa 2012 elinikäiseen toimintakieltoon.
Hammam valittiin Aasian jalkapalloliiton puheenjohtajaksi 2002.[1] Hänen toimikaudellaan muun muassa perustettiin AFC Champions League ja Qatar sai 2022 maailmanmestaruuskilpailut. Aiemmin Hammam oli toiminut muun muassa Qatarin jalkapalloliiton, lentopalloliiton ja pöytätennisliiton puheenjohtajana.[2]
Hammam valittiin Fifan hallituksen jäseneksi 1996.[3] Maaliskuussa 2011 hän ilmoitti asettuvansa ehdolle Fifan puheenjohtajavaaleihin.[1] Hammam kuitenkin vetäytyi korruptiosyytöksen vuoksi ehdokkuudesta toukokuun lopulla, alle viikko ennen vaaleja. Fifan eettinen komitea hyllytti hänet kaikesta jalkapallotoiminnasta tutkinnan ajaksi.[4] Heinäkuussa 2011 eettinen komitea asetti Hammamin elinikäiseen toimintakieltoon Karibian jalkapalloliiton jäsenten lahjonnasta.[5] Hammam kiisti syytökset ja valitti tuomiosta urheilun vetoomustuomioistuimeen, joka heinäkuussa 2012 perui tuomion todisteiden puutteellisuuden vuoksi.[6] Myöhemmin Fifa aloitti uuden tutkinnan Hammamin toimista ja joulukuussa 2012 hän sai elinikäisen toimintakiellon toimistaan Aasian jalkapalloliiton toimitusjohtajana.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Bin Hammam confirms Blatter challenge ESPN Soccernet. Viitattu 18.3.2011. (englanniksi)
- ↑ AFC President AFC. Viitattu 18.3.2011. (englanniksi)
- ↑ Mohammed Bin Hammam FIFA. Viitattu 18.3.2011. (englanniksi)
- ↑ Blatter escapes, Bin Hammam banned ESPN Soccernet. Viitattu 29.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Bin Hammam banned for life 23.7.2011. ESPN Soccernet. Viitattu 24.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Urheilun vetoomustuomioistuin perui bin Hammamin elinikäisen toimitsijakiellon 19.7.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.7.2012.
- ↑ Bin Hammam sai elinikäisen toimintakiellon jalkapallossa hs.fi. 17.12.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.4.2013.