Muhammad Šaibani

Muhammad Šaibani
Muhammad Šaibani Kamal ud-Din Behzadin maalauksessa 1500-luvulta.
Uzbekkien kaani
Valtakausi	1500–1510
Edeltäjä	Haider Sultan
Seuraaja	Kochkunju Muhammad bin Abul-Khayr Khan
Syntynyt	1451 Keski-Aasia
Kuollut	1510 Merv
Puoliso	Mihr Nigar Khanum Khanzada Begum Aisha Sultan Khanum Zuhra Begi Agha Khanzada Khanum
Lapset	Muhammad Temur Sultan Khurram Shah Sultan Muhammad Rahim Sultan
Suku	Borjigin
Isä	Shah-Budag
Äiti	Aq Quzi Begum
Uskonto	sunnalaisuus

Muhammad Šaibani oli etenkin 1500-luvun alussa vaikuttanut šaibanidihallitsija, joka valloitti häntä tukevien uzbekkien kanssa timuridien ja tšagataiden hallitsemia alueita Keski-Aasiassa. Vuonna 1510 hän sai surmansa Persian safavidihallitsijaa Isma'il I:tä vastaan käydyssä taistelussa Mervin ulkopuolella.

Elämäkerta

Taistelu Mervin ulkopuolella vuonna 1510.

Muhammad Šaibanin elämäkerta ennen vuotta 1500 on epäselvä. Šaibanidit polveutuivat Tšingis-kaanin poika Jotšista ja heidän alkuperäiset alueensa sijaitsivat Araljärven pohjois- ja itäpuolella. Muhammad syntyi vuonna 1451 ja hänen isänsä kuoli vuonna 1459 tai 1450. Muhammad kasvoi heimoliittoa Syrdarjan alueella johtaneen isoisänsä huollettavana. Amudarjan takaisen alueen turkkilais-mongolialaiseen paimentolaisväestöön oli alettu viitata mongolikauden loppupuolen islamilaisissa lähteissä nimellä uzbek eli özbek. Vielä tuolloin uzbekit käsitti terminä useita eri etnisiä ryhmiä. Muhammadin isoisän kuoltua vuonna 1468 hänen johtamansa heimoliitto alkoi hajota ja Muhammad pakeni veljensä kanssa Astrahanin kaanikuntaan, josta he joutuivat pakenemaan pian edelleen. Šaibani palasi Keski-Aasiaan, jossa hän palveli vaihtelevasti keskenään kiistelevien timuridihallitsijoiden ja Tšagatai-kaanien alaisuudessa. Hänen oma vaikutusvaltansa alkoi kasvaa 1480-luvulla, jolloin lähteissä mainitaan hänen tehneen ryöstöretkiä Khorasanin. Joissain lähteissä mainitaan myös hänen osallistuneen sotaretkelle Taškentiin timuridien puolella tšagataita vastaan. Muhammadin sanotaan pettäneen timuridit ja liittyneen tšagataiden puolelle näiden käydessä taisteluun. Babur käsittelee taistelua teoksessaan Baborname, mutta hän ei mainitse Šaibanin osallsituneen taisteluun. Selvemmin Muhammad mainitaan historiallisissa lähteissä vuodesta 1500 eteenpäin, jolloin hän valloitti pitkään timuridien keskuksena toimineen Samarkandin.

Uzbekit etenivät kaaninsa Muhammadin johdolla haltuunsa ottamasta Transoksaniasta Amudarjan eteläpuolelle 1500-luvun alussa. Vuonna 1501 Šaibanin johtamat joukot valtasivat Ferghanan alueen paikaliselta timuridihallitsija Baburilta. Babur vietti jonkin aikaa maanpaossa, mutta sittemmin hän perusti valloitusten jälkeen Suurmogulien valtakunnan Intiaan. Toinen Khorasania hallinnut alueen viimeinen timuridihallitsija kuoli vuonna 1506 ja Muhammadin uzbekit valtasivat Heratin uhaten näin Iranin ylänköä. Persian safavidihallitsija Isma'il I voitti kuitenkin Muhammadin joukot lähellä Mervin kaupunkia käydyssä taistelussa vuonna 1510. Muhammad sai surmansa ja Isma'il teetätti hänen pääkallostaan kullatun juomakupin. Kuppi lähetettiin puolestaan varoituksena Persian toiselle viholliselle osmaneille.

Kuoleman jälkeen

Šaibanidit menettivät Muhammadin kuolman jälkeen väliaikaisesti hallitsemansa suuret kaupunkikeskukset, mutta Muhammadin sukulaispoikien onnistui vallata ne myöhemmin takaisin. Šaibanidihallitsijat hallitsivat Buharaa, Samarkandia ja Taškentia vuosisadan lopulle saakka.

Lähteet

Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4