Mervin taistelu
| Mervin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
_%D9%88_%D8%B3%D9%BE%D8%A7%D9%87_%D8%A7%D8%B2%D8%A8%DA%A9_%D8%A8%D9%87_%D9%81%D8%B1%D9%85%D8%A7%D9%86%D8%AF%D9%87%DB%8C_%D8%B4%DB%8C%D8%A8%DA%A9_%D8%AE%D8%A7%D9%86.jpg) Mervin taistelu maalauksessa. | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Safavidit | Uzbekit | ||||||
| Komentajat | |||||||
| Isma'il I | Muhammad Šaibani | ||||||
| Vahvuudet | |||||||
| 17 000 | 28 000 | ||||||
Mervin taistelu oli 2. joulukuuta 1510 lähellä Merviä nykyisessä Turkmenistanissa käyty taistelu safavidien hallitsija Isma'il I:n ja uzbekkikaani Muhammad Šaibanin armeijoiden välillä. Taistelu päättyi safavidien selvään voittoon ja Muhammad Šaibanin kuolemaan. Safavidit eivät kuitenkaan kyenneet kukistamaan uzbekkeja kokonaan, vaan he säilyivät edelleen uhkana valtakunnan itärajoilla.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Safavidien perustaja Isma'il I oli julistanut itsensä šaahiksi Tabrizissa 1500-luvun alussa ja hän laajensi nopeasti valtakuntaansa Irakista ja Iranin ylängöltä Luoteis-Iraniin ja Azerbaidžaniin. Isma'ilin laajentaessa valtakuntaansa lännessä idästä nousi uhka. Kaani Muhammad Šaibani oli vallannut johtamiensa uzbekkien tuella Transoxianaan. Uzbekit oli tuolloin ylänimitys Amudarjan takaisille turkkilais-mongolilaisille paimentolaisheimoille. 1500-luvun alussa he kukistivat edelleen Amurdarjan toisella puolella hallinneen Khorasmian timuridihallitsijan. Herat vallattiin vuonna 1507, minkä jälkeen heillä ei ollut enää estettä etenemiselle kohti Iranin ylänköä. Yhteenotosta safavidien ja uzbekkien välillä tuli väistämätön.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isma'ilin ja Šaibanin joukot kohtasivat Mervissä 2. joulukuuta 1510.[2] Uzbekkeja oli noin 28 000 ja safavideja noin 17 000. Safavidien onnistui kuitenkin väijyttää suurempi uzbbekkiarmeija.[3] Taistelu päättyi safavidien selvään voittoon ja uzbekkien perin pohjaiseen tappioon.[1] Muhammad Šaibani sai surmansa taistelussa hänen yrittäessään paeta taistelukentältä[3]. Isma'il teetätti hänen pääkallostaan kullatun juomakupin, jonka hän lähetti varoituksena kilpailijalleen osmani-sulttaanille.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uzbekit olivat menettäneet taistelussa heidän eri klaanejaan koossapitäneen johtajansa ja Isma'il oli varmistanut asemansa Iranin ylängön hallitsijana. Voitto ei kuitenkaan täysin lopettanut uzbekkien uhkaa valtakunnan itärajalla.[1] Yritykset valloittaa uzbekkien Transoksania kariutuivat seuraavien vuosien aikana.[2] Isma'ilin voittokulku katkesi vuonna 1514 hänen kärsittyään tappion Čalderanin taistelussa osmaneja vastaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 118, 122–123. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4
- ↑ a b Roger M. Savory, Ahmet T. Karamustafa: ESMĀʿĪL I ṢAFAWĪ Encyclopaedia Iranica. Viitattu 25.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Ismāʿīl I Encyclopaedia Britannica. Viitattu 25.10.2019. (englanniksi)