Mozart-efekti

Mozart-efekti viittaa erilaisiin väitteisiin, joiden mukaan klassisen musiikin, etenkin Mozartin sävellysten kuunteleminen vaikuttaa ihmisten kognitiivisiin kykyihin. Nimitystä Mozart-efekti käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1993 tehdyssä tutkimuksessa, jonka mukaan Mozartin musiikin kuuntelu parantaa ihmisen avaruudellisen hahmottamisen kykyä välittömästi, joskin väliaikaisesti. Myöhemmin Mozart-efektillä on viitattu minkä tahansa kognitiivisen toiminnon kehittymiseen Mozartin musiikin kuuntelemisen jälkeen. Mozart-efektiksi on kutsuttu myös sitä, että muodollisen musiikkikoulutuksen on oletettu kehittävän myös musiikkiin liittymätöntä kognitiivista toimintaa.

Mozart-efektin historiaa

Mozartin D-duurisonaatin kahdelle pianolle alku.

Alun perin Mozart-efektin totesivat Rauscher, Shaw ja Ky tutkimuksessaan vuonna 1993. Koehenkilöille soitettiin Mozartin D-duurisonaattia kahdelle pianolle (KV 448), minkä jälkeen he suoriutuivat avaruudellista hahmottamista vaativista testeistä paremmin kuin rentoutusnauhaa kuunnelleet tai hiljaisuudessa istuneet koehenkilöt. Tulos innosti monia tutkijoita ottamaan selvää Mozart-efektistä, josta kehittyi vähitellen eräänlainen tieteellinen legenda. Mozart-efektiä tutkittiin seuraavien vuosien aikana erilaisia kontrolliryhmiä sisältävissä tutkimuksissa, ja lisäksi efektin toimimista testattiin isorotilla.

Media on popularisoinut Mozart-efektiä, ja lauseesta ”music makes you smarter” (“musiikki tekee älykkäämmäksi”) tuli yksi kansanomaisesti tunnetuimmista psykologisten tutkimustulosten (väärin)tulkinnoista. Käsitteen popularisoitumisen seurauksena esimerkiksi Yhdysvaltojen joissakin osavaltioissa alettiin jakaa äideille ilmaisia klassista musiikkia sisältäviä CD-levyjä, jotta vauvojen kognitiivinen suorituskyky kehittyisi.

On arveltu, että Mozart-efektin suosiota selittäisi Yhdysvalloissa laajalle levinnyt huoli lasten esiopetuksen tilasta. Tämä ajatus puolestaan lähti liikkeelle yleisestä käsityksestä, että ensimmäiset elinvuodet ovat ratkaisevan tärkeitä lapsen kehitykselle. Tutkimuksissa onkin selvinnyt, että Mozart-efekti herätti suurinta kiinnostusta niissä Yhdysvaltain osavaltioissa, joissa opettajien palkat ovat alhaisimmat, oppilaat menestyvät huonosti kansallisissa testeissä ja opetukseen käytetään vähän rahaa.

Mozart-efektin vaikutukset ihmisen kognitiivisiin toimintoihin

Mozartin musiikin kuuntelemisen vaikutuksia avaruudellisen hahmottamisen kykyihin on usein tutkittu soittamalla koehenkilöille aluksi Mozartin sonaattia KV 448, minkä jälkeen koehenkilöt ovat tehneet avaruudellisen hahmottamisen kykyjä mittaavan testin. Lopuksi Mozartin musiikkia kuunnelleiden koehenkilöiden suoriutumista testissä on verrattu esimerkiksi kontrolliryhmän suoriutumiseen tai ennakkotestien tuloksiin. Mozart-efektin havainneiden tutkimusten mukaan Mozartin musiikin kuunteleminen parantaa suoriutumista avaruudellista hahmottamista mittaavissa testeissä.

Tutkimuksia Mozartin musiikin kuuntelemisen vaikutuksesta avaruudelliseen hahmottamiseen on tehty ehkäpä enemmän kuin muita Mozart-efektin kognitiivisiin toimintoihin keskittyviä tutkimuksia. Avaruudellista hahmottamista koskevien tutkimusten lisäksi Mozart-efekti on kuitenkin havaittu myös muun muassa kuullunymmärtämistä ja oppimista tarkastelevassa tutkimuksessa.

Teorioita Mozart-efektin toimintamekanismeista

Mozart-efektiä käsittelevät tutkimukset ovat usein käyttäneet musiikkina nimenomaan Mozartin D-duurisonaattia kahdelle pianolle KV 448. Mozartin musiikin on esitetty parantavan kognitiivista suorituskykyä erityisen hyvin, koska sen rakenteiden monimutkaisuus säilyy suunnilleen samanlaisena koko teoksen ajan. Myös J. S. Bachin ja F. P. Schubertin musiikin on havaittu parantavan kognitiivista suorituskykyä. Tämän vuoksi on ajateltu, ettei Mozart-efekti liity niinkään juuri Mozartin musiikkiin, vaan pikemminkin klassismin tai romantiikan ajan säveltäjien musiikkiteoksiin yleensä.

Mielialan ja vireystilan kohoamiseen perustuva teoria

Mielialan ja vireystilan kohoamiseen tukeutuvan teorian mukaan minkä tahansa mielialaa ja vireystilaa kohottavan toiminnan jälkeen ihmisen kognitiivinen suorituskyky paranee. Tätä teoriaa todistamaan pyrkineessä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin musiikin kuuntelemisen jälkeen arvioimaan mielipidettään kuullusta musiikista sekä sen aiheuttamasta mielialasta. Tuloksista selvisi, että koehenkilöt pitivät enemmän duuri- kuin mollisävellajissa olevasta teoksesta, ja duurissa liikkuvan teoksen kuulleet suoriutuivat paremmin avaruudellista hahmottamiskykyä mittaavassa testissä. Lisäksi duurissa edennyttä musiikkia kuunnelleiden mieliala ja vireystila olivat kohonneempia kuin mollissa edennyttä musiikkia kuunnelleiden.

The Trion Model -teoria

The Trion Model -teoria perustuu aivojen rakenteeseen ja toimintaan. Aivokuori on jakautunut pienempiin toisiinsa yhteydessä oleviin alueisiin, ja yhtä aivoaluetta aktivoitaessa muutkin alueet saattavat kiihdyttää toimintaansa. Siten Mozartin musiikin kuuntelemisen aktivoidessa tiettyjä aivoalueita myös niihin yhteydessä olevan avaruudellista hahmottamista käsittelevän alueen toiminta tehostuu.

Mozart-efektiä kritisoivia näkökulmia

Mozart-efektiä on kritisoitu muun muassa, koska sen on ajateltu muuttavan ihmisten suhtautumista musiikkiin. On esitetty, että musiikkia alettaisiin opettaa ainoastaan sen tuottaman hyödyn takia, ikään kuin musiikki ei itsessään olisi arvokasta. Musiikin on ennustettu muuttuvan välineeksi jonkin ”korkeamman” arvon – tässä tapauksessa avaruudellisen hahmottamisen kyvyn – saavuttamiseksi.

Mozart-efektiä tarkastelevissa tutkimuksissa käytettyjä kontrolliolosuhteita on arvosteltu, sillä esimerkiksi hiljaisuudessa rentoutumisen ei ole katsottu olevan sopiva vastine aivotoimintaa kiihdyttävälle musiikin kuuntelemiselle. Suuri osa Mozart-efektiä tarkastelevista tutkimuksista on tehty epäluonnollisissa laboratorio-olosuhteissa, ja koehenkilöinä on ollut usein vain nuoria aikuisia. Arvostelun kohteena on siksi ollut Mozart-efektin lähes varaukseton soveltaminen esimerkiksi lapsiin tai muihin rajattuihin ihmisryhmiin, joilla itsellään Mozart-efektin vaikutuksia ei ole tutkittu kovin paljon.

Koko Mozart-efektin olemassaolo on saanut kritiikkiä osakseen, koska kaikki tutkimukset eivät ole havainneet efektiä. Alkuperäinen Rauscherin, Shaw’n ja Kyn Mozart-efektin todennut tutkimus on jopa toistettu lähes samanlaisena vuosia myöhemmin, mutta tulosten perusteella selvää efektiä ei ilmennyt.

Lähteet

• Bangerter, A. & Heath, C.: The Mozart effect: Tracking the evolution of a scientific legend. British Journal of Social Psychology, 2004, 43. vsk, nro 4, s. 605–623.
• Bowman, B. J., Punyanut-Carter, N., Cheah, T. Y., Watson, W. J. & Rubin, R. B.: Does Listening to Mozart Affect Listening Ability? The International Journal of Listening, 2007, 21. vsk, nro 2, s. 124–139.
• Ivanov, V. K. & Geake, J. G.: The Mozart Effect and primary school children. Psychology of Music, 2003, 31. vsk, nro 4, s. 405–413.
• Jaušovec, N., Jaušovec, K. & Gerlič, I.: The influence of Mozart’s music on brain activity in the process of learning. Clinical Neurophysiology, 2006, 117. vsk, nro 12, s. 2703–2714.
• Nantais, K. M. & Schellenberg, E. G.: The Mozart Effect: An Artifact of Preference. Psychological Science, 1999, 10. vsk, nro 4, s. 370–373.
• Rauscher, F. H., Shaw, G. L. & Ky, K. N.: Music and spatial task performance. Nature, 1993, 365. vsk, nro 14, s. 611.
• Rauscher, F. H., Shaw, G. L. & Ky, K. N.: Listening to Mozart enhances spatial-temporal reasoning: towards a neurophysiological basis. Neuroscience Letters, 1995, 185. vsk, nro 1, s. 44–47.
• Reimer, B.: Facing the risks of the ”Mozart effect”. Music Educators Journal, 1999, 86. vsk, nro 1, s. 21–26.
• Steele, K. M, Bass, K. E. & Crook, M. D.: The Mystery of the Mozart Effect: Failure to Replicate. Psychological Science, 1999, 10. vsk, nro 4, s. 366–369.
• Thompson, W. F., Schellenberg, E. G. & Husain, G.: Arousal, mood, and the Mozart effect. Psychological Science, 2001, 12. vsk, nro 3, s. 248–251. –.

Aiheesta muualla

• Don Campbellin Mozart-efekti -tuotemerkin kotisivut (englanniksi)