Mouvement du 5 juin – Rassemblement des forces patriotiques

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mouvement du 5 juin – Rassemblement des forces patriotiques (M5-RFP) on malilainen poliittinen liike, jonka järjestämät mielenosoitukset johtivat presidentti Ibrahim Boubacar Keïtan syrjäyttäneeseen vallankaappaukseen elokuussa 2020.

Malin yhteiskunnallisen tyytymättömyyden taustalla ovat maan köyhyys, heikko turvallisuustilanne sekä hallinnon tehottomuus ja korruptio. Protestien laukaisijana toimivat maalis-huhtikuussa 2020 pidetyt parlamenttivaalit, jotka osoittivat maan poliittisen järjestelmän toimimattomuuden.[1]

Presidentti Keïtan ja pääministeri Boubou Cissén eroa vaatinut oppositio yhdistyi toukokuun lopussa ja järjesti ensimmäisen suuren mielenosoituksen Bamakossa 5. kesäkuuta 2020[2]. Nimen M5-RFP ottaneen liikkeen osia olivat imaami Mahmoud Dickon johtama Coordination des mouvements, association et sympathisants (CMAS), oppositiopuolueiden muodostama Front pour le sauvegarde de la démocratie (FSD) ja kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä Espoir Mali Koura (EMK). Liikkeen moraalisena auktoriteettina toimi mielenosoitukset koolle kutsunut Dicko. Sen strategisen komitean johtajaksi valittiin Mouvement patriotique pour le renouveau -puolueen Choguel Kokalla Maïga.[1][3]

Heinäkuussa 2020 protestit muuttuivat väkivaltaisiksi eivätkä Länsi-Afrikan talousyhteisön välitysyritykset tuottaneet tulosta. Maan armeija pidätti presidentti Keïtan 18. elokuuta ja ilmoitti vallan siirtyneen Assimi Goïtan johtamalle sotilaskomitealle. Oppositio oli saavuttanut tavoitteensa ja ilmoitti olevansa valmis tekemään yhteistyötä sotilaiden kanssa, jotka suunnittelivat paluuta siviilivaltaan 18 kuukautta kestävän siirtymäkauden jälkeen.[2]

Vallankaappauksen jälkeen M5-RFP menetti joukkovoimansa, ja sen mahdollisuudet vaikuttaa siirtymäkauden politiikkaan ja instituutioihin olivat vähäiset. Karismaattinen Dicko vetäytyi syrjään ja liikkeeseen jäivät lähinnä perinteiset oppositiopoliitikot, joilla ei katsota olevan kansan luottamusta.[3]

Tilanne muuttui toukokuussa 2021, kun sotilaat syrjäyttivät siirtymäkauden presidentiksi valitun Bah N’Dawin ja pääministeri Moctar Ouanen. Syntyneessä kriisissä Goïtan johtamat sotilaat etsivät M5-RFP:n tukea ja ehdottivat, että se nimeäisi uuden pääministerin.[4] M5-RFP on tarjonnut pääministeriksi strategisen komiteansa puheenjohtajaa Choguel Maïgaa[5].

Maaliskuussa 2024 Choguel Maïga erotettiin 5. kesäkuuta -liikkeen – Mouvement du 5 juin – Rassemblement des forces patriotiques (M5-RFP) johtajan virastaan.[6].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Alex Thurston: Protests in Mali: An Unfolding Political Crisis ISPI. 3.7.2020. Viitattu 30.5.2021.
  2. ↑ a b Mali: Août 2020-Mai 2021: Chronique d’une transition mouvementée Maliactu. 27.5.2021. Arkistoitu 27.5.2021. Viitattu 30.5.2021.
  3. ↑ a b Chéibane Coulibaly: Mali at an Impasse? The country desperately lacks a social consensus regarding its future Rosa Luxemburg Stiftung. 17.5.2021. Viitattu 30.5.2021.
  4. ↑ Mali: comment Assimi Goïta tente de convaincre le M5 de prendre la primature Jeune Afrique. 26.5.2021. Viitattu 30.5.2021.
  5. ↑ Mali: la Cour constitutionnelle déclare le colonel Assimi Goïta président de la transition RFI. 29.5.2021. Viitattu 30.5.2021.
  6. ↑ [https://www.rfi.fr/fr/afrique/20240306-mali-frange-m5-destitue-choguel-ma%C3%AFga-de-la-pr%C3%A9sidence-du-mouvement Afrique Mali: une frange du M5 destitue Choguel Maïga de la présidence du mouvement] RFI. 6.3.2024. Viitattu 6.3.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mouvement_du_5_juin_–_Rassemblement_des_forces_patriotiques&oldid=22241589”