Mosselprom (rakennus)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mosselprom-talo
Дом Моссельпрома
A. Titovin vuokra-asuintalo[1]
Доходный дом А. Титова
Mosselprom-talon julkisivu kesällä 2013.
Mosselprom-talon julkisivu kesällä 2013.
Osoite Kalašnyi pereulok 2/10
Sijainti Moskova, Venäjä
Koordinaatit 55°45′14″N, 37°36′08″E[2]
Rakennustyyppi asuinrakennus[3][4]
Valmistumisvuosi 1925
Suunnittelija Nikolai Strukov, David Kogan[4]
insinöörit Vladimir Tsvetaev ja Artur Loleit[5][6][7], taiteilijat Aleksandr Rodtšenko ja Varvara Stepanova
Rakennuttaja kauppias A. I. Titov[5]
Käyttäjä Venäjän teatteritaiteen akatemia[6][8]
Julkisivumateriaali tiili, teräsbetoni[9]
Kerrosluku 7 (myös 8)[8][10][11], tornin 11[5][8]

Kulttuuriperintökohde nro 7735283000[3][12]

Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Mosselprom-rakennus eli Mosselprom-talo (ven. Дом Моссельпрома, Dom Mosselproma) on monikerroksinen asuintalo Venäjällä Moskovan ytimessä Presnenski-piirin[3] Arbatskaja-kaupunginosassa.[4] Rakennus valmistui eri työvaiheissa useiden arkkitehtien suunnittelemana vuosina 1912–1925.[6]

Mosselprom-talo sijaitsee Kalašnyi, Nišnyi Kislovsky ja Malyi Kislovsky pereulokien (kujien) kulmauksessa lähellä Arbatskajan metroasemaa.[7][13][14] Tämä alun perin kauppias A.I. Titoville kuulunut seitsemänkerroksinen kulmarakennus suunniteltiin tuloja tuottavia tiloja, lähinnä vuokralle annettavia asuntoja ja ravintolaa varten.[15] Teräsbetonirunkoisen talon julkisivumateriaalina on käytetty yleisimmin tiiltä ja tiiliverhouksen lomassa lasia.[9] Neuvostoaikoina rakennus sai kuusikulmaisen yksitoistakerroksisen[5] tornin, joka näkyy Arbatskaja-aukiolle. Tornin ansiosta taloa pidetään yhtenä "ensimmäisistä Neuvostoliiton pilvenpiirtäjistä".

Julkisivujensa arkkitehtuurisilta ideoilta ja mainosmaalauksilta talo on venäläisen konstruktivismin[16] ja avantgarden muistomerkki.[17][18][19]

Rakentamisen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tontti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuurin historioitsijan Denis Romodinin mukaan ennen Moskovan paloa vuonna 1812 tontilla sijaitsi Pyhän Johanneksen puukirkko pappiloineen. Tulipalon jälkeen tuhoutunutta rakennusta ja seurakuntaa ei rakennettu uudelleen, ja kaupungin viranomaiset myivät vapautuneen tontin yksityishenkilöille. Vuoteen 1817 tontilla oli useita pieniä kivirakennuksia, joista yhdessä asui vuosina 1818–1819 kuuluisan näyttelijän Pavel Moltšanovin isä perheineen.

1800-1900-luvun vaihteessa ison tontin osti varakas moskovalainen kauppias Andrei Titov[20], joka 1900-luvun alussa yhdistytti useita rakennuksia suuremmaksi kokonaisuudeksi, johon avattiin ravintola ja majatalo vossikkakuljettajia varten. 1900-luvulla Titovin aloitteesta rakennus muutettiin vuokra-asuintaloksi kalustettuine huoneistoineen, mutta paikka oli vilkas, ja piakkoin kannattavampaa vuokraamista tavoittava maanomistaja näki olemassa olevan kiinteistön riittämättömäksi.

1890-luvulla sementin, rautarakenteiden ja isojen lasien valuttamisen kehitystä myötäselvennä oli alkanut vuokrakerrostalojen rakentamisaikakausi, jolloin kaupallisilla asuntomarkkinoilla rakennettiin runsaasti vuonna 1914 puhjenneeseen maailmansotaan saakka.[21] Jotta tontit tuottaisivat tuloja, yksistään Moskovassa rakennettiin joidenkin lähteiden mukaan vuosina 1901–1917 noin 455[22], joidenkin kertomana yksistään kesällä 1912 noin 3 000 5-7-kerroksista taloa, jossa olivat kaikki mukavuudet, muun muassa keskuslämmitys, viemäristö, sähköt ja hissit. Ne olivat tilarakenteeltaan yhdenmukaisia kiinteistöjä, joissa pohjaratkaisultaan samanlaiset asunnot sijaitsivat kennomaisessa ryhmittelyssä, joiden keskellä on porraskäytävät ja gallerioitaselvennä. Arkkitehtuurilta monipuolisempi ja koristeellisempi oli pääsääntöisesti vain sisäänkäynnin julkisivu.[23] Asuntojen lisäksi rakennukseen haluttiin kauppoja, toimistoja, varastoja ja muita palvelutiloja. Vaikka kalleinta oli vuokra toisen kerroksen asunnoissa, silti kerrosten määrä nousi kahdeksaan ja jopa kolmeentoista, joten taloissa oli eri kokoisia ja eri hintaisia huoneistoja ja tiloja tulevien vuokralaisten erilaisiin tarpeisiin.[24] Liiketoiminta toi merkittävää hyötyä myös kaupungin budjettiin, kun esimerkiksi Moskovassa 1913 saaduista 47 miljoonan ruplan kokonaistuloista 7 miljoonaa oli kerrostalo-omistajien maksamia veroja.[22] Valtavan rakennusbuumin[5] innoittamana kauppias A. Titov päätti vuonna 1912 rakentaa omistamallensa tontille ison seitsemänkerroksisen talon. Arkkitehtuuriltaan vuokratalon piti sekä muistuttaa wieniläistä koulua että ”edustaa purismin yksinkertaisia muotoja ja paljastettuja rakenteita”.[25] Siitä johtuen maanomistaja A. Titov pyysi hankkeeseen suunnittelijaksi arkkitehti N. D. Strukovin, joka oli suunnitellut muutaman vuokra-asuintalon. Hänen luomiensa rakennusten julkisivuille olivat ominaisia hyvät mittasuhteet. Jo tuolloin Moskovan maalaus-, kuvanveisto- ja arkkitehtuuriopistosta valmistuneella Strukovilla oli myös varsin kyseenalainen maine. Vuonna 1895 Vadkovski pereulokilla (kujalla) oli romahtanut kaksikerroksinen rakennus, vuonna 1902 Malyi Moltšanovkalla kellarinholvi ei kestänyt rakennusta, ja vuonna 1908 jossain Kikinon kylässä romahtivat kirkon holvit ja seinät. Kaikki kolme rakennussuunnitelmaa olivat Strukovilta. Titovin päätöksen arveltiin johtuvan todennäköisesti tiedon ja teknisen asiantuntemuksen puutteesta.[26]

Rakentamisen alkuvaihteet ja romahdus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppias Titovin seitsemänkerroksinen vuokra-asuintalo rakennettiin vuosina 1912–1913 N. Strukovin tekemien rakennuspiirustuksien mukaan.[17] Strukov käytti suunnitelmassaan hallittua ja sen ajan tunnusomaista stilistiikkaa suunnitellessaan rakennukselle sileät kaakeloidut julkisivut, joihin ilmettä antavat ruokailu- ja vierastilojen suunnitteluun käytetyt kolmisärmäiset erkkerit ja parittaiset ikkunat. Kulmikkaiden julkisivujen keskiosaa korosti ullakko. Talonsisäisiin portaikkoihin arkkitehti tarjosi kattoikkunoiden valoa. Puolisuunnikkaan muotoinen rakennus sisäpihoineen täytti koko kolmen risteävän kadun välisen alueen. Lisäksi suurikokoisen kerrostalorakennuksen pohjaosaan suunniteltiin valtavat kellaritilat varastoina ja säilytyspaikkoina vuokraamista varten. Tuolloin insinööri Strukovin seitsemänkerroksinen hanke oli korkein, mitä siihen aikaan oli suunniteltu.[5]

Koska sekä tuloja tuottava traktiiri- että vossikkakuljettajien majatalo oli suljettu, tuolloisten lehtitiedotteiden mukaan talon rakennustöillä oli kiire.[25] Työt aloitettiin vuonna 1912, ja ne keskeytettiin ennen ensimmäisiä pakkasia. Talvella rakentamista ei pidetty järkevänä, ja töitä jatkettiin kevään lämpimällä säällä. Kauppias Titovin kerrostalotyömaalla alkaneet työt kuitenkin pysähtyivät, kun maaliskuun 22. päivän aamulla[27] kello kuuden tai seitsemän maissa vuonna 1913 talon yksi ulkoseinistä rakennustelineineen luhistui Kalašnyi-kujalle.[28][29] Tiilistä, runkopuusta ja romumetallista syntyi kahden kerroksen korkuinen kasa. Naapuritalojen ikkunalaseja meni rikki,[30] mutta kuolonuhreilta säästyttiin vain aikaisten aamuhetkien ansiosta.[26]

Oikeudenkäynnissä onnettomuuden syyksi selvisi kiire, rakennusmääräysten rikkominen ja rakennusmateriaalien huono laatu. Rakentamiseen tarkoitetut tiilet olivat heikkolaatuisia, palkkien ja seinien paksuus riittämätön näin isokokoista rakennusta varten. Muuraus oli tehty lokakuussa 1912 liian kylmällä säällä, eikä se kestänyt talvisia lämpötilaeroja. Rakennuslautakunta havaitsi myös rakentamisaikaiset vääristymät. Erkkereiden kustannustehokkaampaan rakentamiseen oli seinien täytteeseen käytetty suunnitellun tiilen sijasta puumateriaalia, kantavien tiilipilareiden suunniteltua kuormitusta oli ylitetty ja pitkittäisten sisäseinien kantavuutta oviaukkoja lisäämällä heikennetty jne.[27] Tuomioistuin määräsi kauppias Titoville 100 ruplan sakot, mutta arkkitehti Strukov, jolla se oli jo aika mones sortunut rakennus, tuomittiin kuuden viikon vankeusrangaistukseen.[26]

Romahdus ei kuitenkaan estänyt toisen rakennusvaiheen aloittamista vuonna 1915 eikä ensimmäisen, Kalašnyi ja Malyi Kislovsky kujien puolisen H-muotoisen rungon valmistumista vuoden lopussa. Käynnissä olevan ensimmäisen maailmansodan aikaiset sotilaalliset, taloudelliset ja poliittiset mullistukset aiheuttivat kuitenkin sen, että vielä vuonna 1917 taloa rakennettiin hiljaista ja osittaista vauhtia.[17] Talo oli viisikerroksinen, kun tsaarinvallan romahtaessa rakennuttaja joutui jättämään sekä hankeen että kotimaan.[31] Vain viiden kerroksen ja nurkkauksen valmistumisvaiheen jälkeen rakennus pysyi hylättynä vuoteen 1922 saakka, jolloin se siirrettiin moskovalaiselle jättiyritykselle Mosselpromille, joka oli kipeästi uuden rakennuksen tarpeessa.[26]

Neuvostoaikainen rakentaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosselprom oli Moskovan kuvernementin maataloustuotteiden jalostusteollisuuden yrityksien trusti eli lähes monopoliasemassa oleva suuryritys. Konserni perustettiin joko vuonna 1921[32] tai 1922, ja se yhdisti jauho-, makeis- ja tupakkatehtaita, leipomoja, panimoja. Sattumana ei pidetty tämän kaupunginalueen valintaa, jossa niin entisaikojen kaupallinen kanssakäyminen kuin lähikujien nimet olivat kuin tuotemainontaa,.[33] Yhtiöllä oli myös omaa julkaisutoimintaa ja painoja, myyntiosasto, noin 20 myymälää ja kartonkisia pakkauslaatikkoja tuottavia tehtaita. Mosselpromin tuotteita myytiin kotimaassa ja ulkomailla. Tuolloin rakentamislautakunnassa päätettiin, että A. Titovin keskeneräinen rakennus on rakentamiskelpoinen, mutta vaatii edelleen päätyseinän vahvistamista, mikä alun perin oli kuulunut toiseen rakentamisvaiheeseen. Suunnittelu ja jatkorakentaminen pantiin toimeen arkkitehti D. Koganin ohjauksessa, tekninen työ uskottiin insinööreille V. Tsvetajev ja A. Loleit. Jälkimmäistä pyydettiin kehittämään ja vahvistamaan nurkkarakennusta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin herraskainen romantisointi ja koristelu tuntui taiteilijoista sietämättömältä ja kasvoi halu luoda enemmän kansalle kuin pröystäilevälle eliitille, pysty- ja vaakasuuntaisten pintojen muotoilussa hyväksyttiin geometrisia muotoja ilman ornamentikkaa ja kolme tarkoin määriteltyä perusväriä. Saksassa ja Venäjällä erityisen suosittua oli kubistisen arkkitehtuurin hengessä kulmikkaiden ja vinojen tasojen yhdisteleminen suora- ja myöhemmin 45 asteen kulmassa särmiömäisiksi. Silloin betonitöiden laajaa kokemusta omaava Loleit tekikin ehdotuksen, että nurkkarakennuksen täydentäminen ja rakentaminen toteutettaisiin poikkeuksellisena tornina kruunuineen, johon asetetaan Mosselpromin valomainos ja kello, joka näkyi Arbatskaja-aukiolle.[14][26]

Vuosina 1923-1925 viisikerroksinen rakennus sai korkeutta kahden lisäkerroksen verran, mutta julkisivujen alkuperäiset, vuonna 1913 luodut mittasuhteet ja toisiinsa niveltäminen kuitenkin säilyivät. Julkisivujen keskiosaa oli korostettu ullakolla, jolla talolle pyrittiin antamaan lapidaarinen ja konstruktivistinen ulkonäkö. Kalašnyi-kujan puoleinen ulkoseinä säilytti vuonna 1915 arkkitehtuurinsa, arkkitehti Kogan vain rikastutti niukkaa julkisivua hajottamalla kolmikulmaisten erkkereiden täytön ja rakennuttamalla niistä parvekkeet. Seinien panelointiin käytettiin tavallista kipsiä, mutta talon runkoa paljastava päätyseinä jätettiin vaille rappausta edustamaan kubismin pelkistynyttä muotoa. Rakennuksen keskiosasta kohosi hallitseva kuusikulmainen[18] ja yksitoistakerroksinen torni, jonka kulmapylväät tekivät siitä huipultaan hammasreunaisen[30][34] ja johon asennettiin jättimäinen kello.[35] Tornin ansiosta talosta tuli 1920-luvun Moskovan kaikkein korkein rakennus.

Arkkitehti Kogan kiinnitti erityistä huomiota koko rakennuksen sisätilojen suunnitteluun. Alun perin vuokrattaviksi varastoiksi rakennettu kellarikerros muutettiin jauhovarastoksi. Alimpaan kerrokseen järjestettiin Moskovan myymälöiden hallinto-osasto, seuraaviin kerroksiin kirjanpito, johtokunta ja Mosselpromin palvelusektori.[26] Naapuritalossa toimi ruokasali konsernin työntekijöille.[32] Tuolloin ”Moskovan Ilta” -lehdessä oli rakennusta sisältäpäin kuvailtu hyvin amerikkalaistyyliseksi taloksi, jossa pitkät ja kapeat käytävät ja molemmin puolin pienet toimistohuoneet olivat juuri soviteltuja toimielinten käyttöön. Ainoastaan vierailijoita varten tarkoitetuissa saleissa saattoi välttyä tilojen ahtaudelta.[35] Ylemmissä kerroksissa oli Mosselprom-talon asuntoja, joita vuosia pidettiin eräinä parhaimpina. Talo alkoi vähitellen rappeutua ja elinolosuhteet ylimpien kerroksien huoneistoissa jättivät paljon toivomisen varaa. Joidenkin lähteiden mukaan ”Pravda” kirjoitti jo huhtikuussa 1926, että huoneet eivät lämpene, kattoon ja seiniin kerääntyy kosteutta ja asukkaat palelivat koko talven.[5]

Pannoot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920-luvulla Mosselprom-rakennuksen tasaiset seinät olivat vaille arkkitehtonista ilmettä,[8][36] ja varsinkin päätyseinä oli pelkkää tiilellä täytettyä paljasta betonirunkoa, jossa näkyi toimistojen ja asuntojen ikkunoita. Koska elettiin NEP-aikakautta, jolloin nuoressa Neuvostoliitossa jälleen hetkeksi laillistettiin yksityinen kaupankäynti, ja taiteen ja monumenttien oli määrä olla osa uuden elinympäristön rakentamista, Mosselpromin toimesta paksujen seinien askeettisuutta kutsuttiin modernisoimaan[37] taiteilijapariskunta A. Rodtšenko ja V. Stepanova.[6][26] Nuoret taiteilijat käyttivät hyväksi rungon ulkonevia kuvioita asettamalla seinille vallitsevassa elektisessä tyylissä mainoslauseita piristämään elintarvikkeiden tuotantoa. Tällainen mainonta oli suuressa suosiossa 1920-luvun Moskovassa, ja asetelmissa piti ilmetä yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin onnellinen aika.[5] Lainausmerkkeihin kehystettyjä punaisia ja sinisesiä tekstejä tehtiin suoraan tiilille ja betonille. Tärkeimmille seinille tekijät valitsivat vaaleanharmaan värin lisänä vaalean- ja kirkkaan sinisen.[9] Vertikaalisesti levitettiin sans-serif-kirjaimilla kirjoitettu[38][39] lyhenne MCHX (Московский совет народного хозяйства eli MSNH) ja nimi МОССЕЛЬПРОМ (Mosselprom). Yhdessä runoilijan Vladimir Majakovskin kanssa Rodtšenko loi 1920 luvun jälkipuoliskolla kymmeniä Mosselpromin mainoksia ja tunnuslauseita.[40][41][42] Kaikki makeis-, tupakka-, olut- jne. julisteet tehtiin vanerilevyille. Rodtšenkon ja Stepanovan kehittämät mielenkiintoiset muotoilukokoelmat ja mainokset täydennettyinä V. Majakovskin iskulauseilla, muun muassa tunnetuimmalla ”Ei missään muualla kuin Mosselpromissa” ((ven.:"Нигде кроме, как в Моссельпроме!") Malyi Kislovsky -kujan puoleisella seinällä erottivat rakennuksen rakenteellisia elementtejä ja antoivat sen melko yksinkertaisille julkisivuille upeaa väriä.[17] Sen jälkeen korkeuden lisäksi huomiota ja mielenkiintoa herätti rakennuksen epätavallinen väritys.[25] Rodtšenkon ja Stepanovan suunnittelemat työt toteuttivat vuonna 1920 perustetun Venäjän valtion taiteen ja teknisen koulun Vkhutemasin opiskelijat.[35] Torniin asennettiin kello ja sähköinen valokirjoitus omistajaorganisaation nimestä, joista kumpikin näkyi kauas. Ne purettiin 1930-luvulla, eikä niitä ole sittemmin palautettu.[26]

Takaisin asuintaloksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosselprom-konserni lakkautettiin vuonna 1930 ja haalistuneet mainokset poistettiin. Julkisivut muutettiin apeiksi vaaleanbeigen värisiksi ja ilmeettömiksi, jollaisina ne pysyivät vuoteen 1997. Vuonna 1936 rakennus annettiin maanpuolustuksen Kansankomissariaatin käyttöön, ja seuraavana vuonna rakennus muutettiin asuintaloksi, jossa entiset toimistotilat ja -käytävät järjestettiin yhteisöllisiksi vaatimattomiksi huoneistoiksi. Taloa kutsuttiin "kenraalien taloksi", jossa asuivat sotakomentajat ja virkamiehet. Pian tornista hävisi kello.[17]

1940-luvun alusta 1990-luvun loppuun rakennus pysyi melko nuhruisennäköisenä eikä herättänyt huomiota.[6] Sodan aikana torni toimi Saksan pommikoneilta suojaavien valonheittimien ja ilmatorjunta-aseiden jalustana. Sodan jälkeen rakennus siirtyi puolustusministeriölle, ja portaikon lattialle ilmestyi punainen matto, nurkkaan vanha kellokaappi ja ovensuuhun virkapuvussa ja -lakissa eteisvartija.[35]

Vuonna 1960 talo siirtyi Moskovan kaupunkikomitean (Mosgorispolkomin) omaisuudeksi, ja eteisistä katosivat matot, kello ja ovimies. Huoneistojen suunnittelua muutettiin, talotekniikkaa uusittiin, taloon asennettiin uusia hissejä, ja sen asukkaiden koostumus muuttui. Joukkoon kuului vuodesta 1964 alkaen kuuluisa kielitieteilijä Viktor Vinogradov, joka asunnossa nro 11 vietti elämänsä kuusi viimeistä vuotta.[12] Joissakin lähteissä kerrotaan, että akateemikon työhuone oli vaatinut laajamittaista peruskorjausta. Kaksi huonetta yhdistettiin ja liitettiin 170 cm pituisen kaaren avulla. Asunnon seinät oli vuorattu kirjahyllyin ja huoneet sisustettu antiikki- ja mahonkikalustein. V. Vinogradovin kirjastossa oli 20 000 kirjaa, joihin oli kuulunut sanakirjoja, almanakkoja, valikoima kieli- ja kaunokirjallisuutta 1800-luvulta alkaen. Nykyisin työhuone kirjastoineen ja huonekaluineen kuuluu Venäjän tiedeakatemialle. Talon julkisivussa on ollut muistolaatta V. Vinogradovin muistoksi vuodesta 1976 alkaen.[35] Kaksikerroksista ”loleitintornia” käytettiin pitkään kotitalouksien tarpeisiin ja pyykkien kuivaustiloina, kmutta vuonna 1963 taiteilija Ilja Glazunov perusti kuusikulmaan työhuoneen.[20] Glazunovin ansiosta tornin sisätilat saivat puisen verhoilun ja lastulevyistä välikaton. Alkuperäisen harjakaton Glazunov nostatti, jotta studiosta tulisi tilava. Kymmenen vuoden kuluttua taiteilija sai luvan laajentaa työhuoneensa tiloja entisestään.[35]

Rakennus nykypäivinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1970-1980 rakennuksen ensimmäisiin kerroksiin asettui Venäjän Teatteritaiteen yliopiston (GITIS) tiedekunta. 1990-luvulla tiloja vuokrattiin yrityksille, arkkitehtistudioille ja kauneussalongeille.[20] Joidenkin lähteiden mukaan 1990-luvulla vuokralle tulleen pankin tilaamat koko alakerran muutostyöt aiheuttivat erittäin vakavia halkeamia talonrakenteissa ja talon lievän kallistumisen.[35] Osa entisistä asuintiloista otettiin taas kerran käyttöön toimistoina, muissa asuinkerroksissa huoneistot pysyivät entisillään, mutta suunnitelmiltaan nykyään kuitenkin merkittävästi muuttuneina.[26] Talon 25 asunnossa[11] asuu edelleen niiden jälkeläisiä, jotka kansoittavat huoneistot 1920-1930-luvuilla.[5] Entiseen tapaan voi asuntoja ostaa tai vuokrata, ja ne ovat lähinnä kaksioita ja neljän huoneen huoneistoja.[20]

Moskovan 850-vuosipäivän lähestyessä Moskovan arkkitehtuurin Instituutin (ven. МАРХИ) ja sen lehtorin, arkkitehti Elena Ovsjannikovan aloitteesta rakennus peruskorjattiin. Taiteilija Andrei Tukanovin suunnittelemana[37] rakennuksen historiallinen ulkonäkö ja värimaailma palautettiin[33] Rodtšenkon luonnoksien mukaan maalatusta pohjoisesta pihanpuoleisesta seinästä otetun valokuvan avulla. Kuva oli V. Stepanovan jo miehensä kuoleman jälkeen tekemä vedos negatiivista, joka oli säilynyt Majakovskin museossa, ja siinä saattoi nähdä rakennuksen kirkkaan värisävytyksen. Vanha väriasteikko toki alkoi myös näkyä murenevan rappaus- ja maalikerrosten alta.[43] Ennen töiden aloittamista suoritettiin seinien rappaus ja seinämaalaukset tehtiin suoraan rappauslaastille, kuten Rodtšenko oli haaveillut. Maalauksien elinkaaren pidentämiseen käytettiin maaleja, jotka kestävät lämpötilan muutoksia, alimmillaan jopa -50 °C asteen pakkasta.[10]

Mosselprom-talon julkisivu kesäkuussa 2008.

Kadunpuoleisten julkisuvujen kirjoitusten kirjaimet tehtiin yli metrin korkuisiksi.[43] Rakennuksen koillisseinään palautettiin V. Majakovskin kuuluisa iskulause ”Нигде кроме как в Моссельпроме!” (”Ei missään muualla kuin Mosselpromissa!”) kirjoitettuna pienin, lihavoimattomin valkoisin kirjaimin kapeammalle tummalle taustalle, ja loppuun tuli valtava punainen huutomerkki. Uudistusten yhteydessä parvekkeet saivat kirkkaanpunaisen pinnan.[6][26] Korjausten jälkeen rakennus alkoi näyttää aivan samalta kuin 1920-luvulla, paitsi tornista puuttui kello.[5]

Rakennuksen julkisivujen ja alueen tutkimis- ja mittaustöiden jälkeen seinämaalauksien kunnostamisen parissa jouduttiin pitämään kiirettä. Sateesta, lumesta ja pakkasesta huolimatta maalaustöitä tehtiin vielä vuoden 1997 lopulla, eikä tulos kestänyt kauan. Jo 2000-luvun toisella puoliskolla Mosselprom-talon julkisivut olivat jälleen korjauksen tarpeessa. Vuonna 2012 rakennuksen ulkoseinien rappaus ja kirjoitukset entisöitiin taiteilija Vladimir Sizovin tekemän suunnitelman mukaan, jossa E. Osvjannikovan ehdotuksien vastaisesti vaalenasininen oli vähemmän kirkasta ja keltaisen värin sijasta käytettiin okraa.[44][45]

Nykyään talon ensimmäiset kerrokset kuuluvat edelleen Venäjän Teatteritaiteen yliopiston (GITIS) tiedekunnalle[6] ja tornissa on taiteilija Ilja Glazunovin työhuone.[34]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Доходный дом А.Титова (Моссельпром) kudago.com. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  2. ↑ Dom Mosselproma - architectural monument (Moscow)) wikimapia.org. Viitattu 19.1.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Многоэтажный жилой дом "Дом Моссельпрома".) tools.wmflabs.org. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  4. ↑ a b c Mosselprom Building theconstructivistproject.com. Viitattu 19.1.2018. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j Дом Моссельпрома moskva.dljatebja.ru. 2009. Moskova: dljatebja.ru. Arkistoitu 14.3.2018. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  6. ↑ a b c d e f g Mosselprom Building, Moscow. Russian Culture in Landmarks russianlandmarks.wordpress.com. 22.2.2015. Viitattu 19.1.2018. (englanniksi)
  7. ↑ a b Многоэтажный жилой дом "Дом Моссельпрома", 1911 г., 1923 г., архитекторы Н.Д.Струков, Д.М.Коган, инженеры В.Д.Цветаев, А.Ф.Лол...) mosculture.ru. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  8. ↑ a b c d Дом Моссельпрома moskvasovet.ucoz.com. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  9. ↑ a b c Москва изнутри. 12 знаменитых зданий 20-х годов от Моссельпрома до Планетария daily.afisha.ru. АфишаDaily. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  10. ↑ a b V. Lukašin: Памятник Моссельпрому nkj.ru. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  11. ↑ a b Дом Моссельпрома - Калашный Пер. 2/10 delight.ru. Arkistoitu 1.3.2018. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  12. ↑ a b От Воздвиженки до Тверской. Калашный пер. Многоэтажный жилой дом "Дом Моссельпрома" ru.wikivoyage.org. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  13. ↑ Дом Моссельпрома Intomoscow.ru. Arkistoitu 28.2.2018. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  14. ↑ a b Dom Mosselproma Moskovassa. – Дом Моссельпрома в Москве.) 2015. iPetersburg. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  15. ↑ Moskova - Vanha Arbat (Stary Arbat) - kannattaa suunnata mukavalle iltakävelylle. (en: Moscow - Old Arbat (Stary Arbat) - worth stopping in for a stroll on a nice evening.) 22.6.2015. Tipter.com. Arkistoitu 28.2.2018. Viitattu 19.1.2018. (englanniksi)
  16. ↑ Moskova 2018. Konstruktivismi. Neuvostoaikasta perintöä. Москва 2018. Конструктивизм. Конструктивизм. Наследие советской эпохи) Fifa.com. Arkistoitu 25.1.2017. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  17. ↑ a b c d e Mosselprom –talo (Dom Mosselproma. Mosprogulka). – Дом Моссельпрома в Москве - Моспрогулка) Mosprogulka – Моспрогулка).. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  18. ↑ a b Dom Mosselproma (Mosselprom-talo). – Дом Моссельпрома.) etovidel.net. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  19. ↑ Mosselprom-talo. Venäjän konstruktivismin ja avantgarden muistomerkki. – Дом Моссельпрома. Памятник русского конструктивизма и авангарда.) Moskovan putjevoditel (matkaopas). – Путеводитель по Москве.). Arkistoitu 28.2.2018. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  20. ↑ a b c d Aleksander Mertsalov: Kaupan lippulaiva: kuuluisa entinen Mosselpromin rakennus. (Флагман торговли: чем знаменито бывшее здание Моссельпрома ...) 12.4.2013. Argumentteja ja faktoja. AIF.ru (АО «Аргументы и Факты», АиФ.ru). Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  21. ↑ Moskovan vuokra-asuintaloja. Tiedotus. – Доходные дома в Москве. Справка.) 25.8.2011. RIA Novosti – РИА Новости.). Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  22. ↑ a b Ignat Buhušin: Tuloja tuottava talo: miten oli järjestetty vuokra-asuntojen markkinat Venäjällä vuoteen 1917 saakka. – Доходный дом: как был устроен рынок аренды жилья в России до 1917 года.) 24.3.2017. RBK. Kiinteistö. – РБК. Недвижимось.). Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  23. ↑ Tuoloja tuottava talo. – Доходный дом.) Arkkitehtuuri ja suunnittelu. Tietosanakirja. – Архитектура и Проектирование. Справочник.). NovosibDom.ru. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  24. ↑ Boris Skupov.: Tuloja tuottava kerrostalo - 2. Nykypäivän lukemista menneiden aikojen kaupallisista vuokrasopimuksista. – Доходный дом – 2. Современное прочтение старой версии коммерческого найма жилья) 13.10.2015. Stroitelnyi ekspert. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  25. ↑ a b c Madiken kirjoituskoneella. Otsikko: konstruktivismi. Ei missään muualla kuin Mosselpromissa! – Мадикен на ундервуде. Метка: конструктивизм. Нигде кроме как в Моссельпроме!) madikenold.blog. 19.11.2011. Arkistoitu 28.2.2018. Viitattu 5.2.2018. (venäjäksi)
  26. ↑ a b c d e f g h i j Denis Romodin: Neuvostoaikaisen eliitin taloja: kuka asui Mosselpromin mainoksien talossa. – Дома советской элиты: кто жил в здании с рекламой Моссельпрома) realty.rbc.ru. 5.6.2016. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  27. ↑ a b Svetlana Kuznetsova.: Venäläisen tusinatuotteen kulta-aika. – Золотой век российской халтуры.) 24.3.2008.. Aikakauslehti ”Kommersant Raha” nro 11, s. 73. ”Kommersant”. (Журнал "Коммерсантъ Деньги" №11, стр. 73. «Коммерсантъ».). Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  28. ↑ Romahdus. Kuva 1 pastvu.com. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  29. ↑ Svetlana Kuznetsova: Romahdus. Kuva 2 fotki.yandex.ru. 24.3.2008.. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  30. ↑ a b Mosselprom -talo Moskovassa. (Дом Моссельпрома в городе Москва - Advisor.Travel) Advisor.Travel. Viitattu 15.1.2018. (venäjäksi)
  31. ↑ Juri Trifonov: Dom Mosselproma (Mosselprom –talo). (Дом Моссельпрома 2000 AboutMoskva.ru. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  32. ↑ a b Moskovan kansatieteilijöiden yhdistys. Venäjän kansatieteiljiöiden liitto.(Московское краеведческое общество. Союз краеведов России.): Dom Mosselproma. Vanhan Arbatin nähtävyydet- Arkkitehtuurin muistomerkkejä. – Дом Моссельпрома. Достопримечательности Старого Арбата- Архитектурные памятники.) www.openmoscow.ru. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  33. ↑ a b Arkkitehtuurin perintöä. Dom Mosselproma (Mosselprom-talo). (Дом Моссельпрома - Архитектурное наследие – LiveJournal.) (arkkit. perintö- 3 kohdetta keskustan alueella (arch_heritage — 3 position in central region rating)) Livejournal.com. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  34. ↑ a b Mosselprom –talo. (Дом "Моссельпрома") Moskovan nähtävyydet. (Достопримечательности Москвы.). Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  35. ↑ a b c d e f g Lia Tšetšik: Dom Mosselproma- Suuri kaupunki. Moskovan uutiset. – Дом Моссельпрома - Большой город. Московские новости.) 18.3.2013. BG_RU. (Большой город.БГ_ru). Arkistoitu 28.2.2018. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  36. ↑ Vadim Singaevsky: Kävelyt Moskovassa. Mosselprom-talo. (Прогулки по Москве (s. 84 - Google-teoshaun tulos)) books.google.fi. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  37. ↑ a b Ksenija Sidorova: Monimutkainen historia Neuvostoliiton rakennuksesta, jonka symboli oli runsaudensarvi. – Непростая история советского здания, чьим символом был рог изобилия.) (Ajankohta =3.8.2012) RIA Novosti.. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  38. ↑ Dom Mosselproma. Löydä Moskova. – Дом Моссельпрома — дом в стиле модерн Löydä Moskova. («Узнай Москву»).. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  39. ↑ Dom Mosselproma - MoscowMap. – Дом Моссельпрома - MoscowMap) Bolon.ru: Viite-tiedot portaali Moscowmap.ru. Arkistoitu 28.2.2018. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  40. ↑ Majakovskin ja Rodtšenkon mainoksia. – Рекламы Маяковского и Родченкa.) (Postereita Googlessa) Google. Viitattu 5.2.2018. (venäjäksi)
  41. ↑ iKuv: (Дом Моссельпрома своими руками.) ikuv.ru. 21.1.2017. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  42. ↑ Mosselprom-talo. Kokoonpano kaava. – Дом Моссельпрома. Модель для сборки.) ("Murzilka" -lehden liite v 1926. "Silloin" - 1920-1950-ien kulttuurihanke. (Приложение к журналу «Мурзилка», 1926 года. «Тогда» — культурологический проект о 1920-х—1950-х годах.)) istarkov.ru. Viitattu 5.2.2018. (venäjäksi)
  43. ↑ a b E.B. Osvjannikova: Jakso 5. Avantgardistinen arkkitehtuuri ja taiteen synteesi. Mosselprom-rakennus, Kalašnyi per., 2/10. (Раздел 5. Архитектура авангарда и синтез искусств. Дом Моссельпрома, Калашный пер., 2/10) 2011. Moskova: Tieteellis-ilmoitusluonteista materiaalia 30.8.3.4. 20-luvun arkkitehtuurimonumentteja Moskovassa. Luentoluonnos asukkaille Moskova (kolmas vaihe). s.7-8 (Научно-информационный материал 30.8.3.4. Памятники архитектуры Москвы 20 века. Подготовка лекций для жителей Москвы (3-й этап). Arkistoitu 14.2.2019. Viitattu 5.2.2018. (venäjäksi)
  44. ↑ Marina Antsiperova: Julkisivujen kunto. Dom Mosselproma Kala Kalašny(i) pereulokilla. (Фасадное положение. Дом Моссельпрома в Калашном переулке.) 13.12.2012. BG_RU. – Большой город.БГ_ru). Arkistoitu 28.2.2018. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)
  45. ↑ Dom Mosselproma- Severnaja linja. (Дом Моссельпрома — Северная линия) Severnaja linja (blogi).. Viitattu 19.1.2018. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mosselprom_(rakennus)&oldid=22831321”