Moshe Carmel
| Moshe Carmel | |
|---|---|
 Moshe Carmel vuonna 1955 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. tammikuuta 1911 |
| Kuollut | 14. elokuuta 2003 |
| Kansalaisuus | Israel |
| Ammatti | sotilas ja poliitikko |
| Arvonimi | prikaatinkenraali |
| Titteli |
Israelin liikenneministeri 1955–1956 1965–1969 |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Jerusalemin heprealainen yliopisto Institut d’études politiques de Paris |
| Järjestö |
Hagana Israelin puolustusvoimat Ahdut ha-avoda Avoda |
Moshe Carmel (17. tammikuuta 1911 – 14. elokuuta 2003) oli israelilainen sotilas ja poliitikko. Hän johti joukkoja Israelin itsenäisyyssodan aikana Haifan ja Pohjois-Palestiinan alueella. Sodan jälkeen hän edusti vasemmistolaista Ahdut ha-avodaa knessetissä ja toimi Israelin liikenneministerinä 1955–1956 ja 1965–1969. Poliittisen uransa jälkeen hän toimi myös El Alin johdossa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moshe Carmel syntyi 17. tammikuuta 1911 Mińsk Mazowieckissa Puolassa.[1] Hän muutti Palestiinaan vuonna 1924 vanhempiensa mukana. Palestiinassa Carmel työskenteli latojana ja osallistui nuorisojärjestö HaNoar HaOvedin toimintaan. Vuonna 1937 Carmel liittyi järjestön perustamaan Na’anin kibbutsiin.[2]
Sotilasura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Carmel liittyi Hagana-sotilasjärjestöön, jossa hänestä tuli Haganan nuorisopataljoonien johtava upseeri. Vuonna 1939 hän sai Palestiinan mandaatin brittiviranomaisilta 10-vuoden vankeustuomion laittomasta aseiden hallussapidosta. Carmel suoritti tuomiostaan 18-kuukautta Akkon linnan vankilassa. Vankeusaikanaan hän kirjoitti teoksen Mi-Bein ha-Homot (vapaasti suomentaen "Muurien sisältä").[2] Teos julkaistiin vuonna 1965[1] ja se kuvailee vankilaelämää.[2] Israelin itsenäisyyssodan kynnyksellä Carmel oli Haifan ja pohjoisen alueen sotilaspäällikkö.[1] Sodan aikana hänestä tuli prikaatinkenraali (aluf). Carmelin johtamat joukot valtasivat Haifan, Akkon ja suuren osan Galileaa. Vuonna 1949 hän julkaisi aiheesta kirjan Ma’arkhot Zafon (vapaasti suomentaen "Pohjoisen taistelut").[2]
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen 1950-luvulla[2] Carmel opiskeli historiaa ja filosofiaa Heprealaisessa yliopistossa Jerusalemissa ja Institut d’études politiques de Paris -instituutissa Pariisissa.[1] Vuonna 1955 Carmelista tuli knessetin edustaja vasemmistolaisen Ahdut ha-avodan (myöhemmin Israelin työväenpuolue eli Avoda[3]) riveissä. Knessetissä hän vaikutti aina vuoteen 1977 saakka toimien Israelin liikenneministerinä vuosina 1955–1956 ja 1965–1969. Vuosina 1960–1965 hän oli myös Ahdut ha-avodan lehden La-Merhavin päätoimittaja. Poliittisen uransa jälkeen Carmelista tuli El Alin johtaja.[2] Hän kuoli 14. elokuuta 2003.[1]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ma’arkhot Zafon (1949)
- Mi-Bein ha-Homot (1965)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Moshe Carmel Knesset. Viitattu 26.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 4 Blu-Cof, s. 483. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)
- ↑ Juusola, Hannu: Israelin historia, s. 89. Gaudeamus Helsinki University Press, 2014. ISBN 978-952-495-559-1
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
